tiistai 21. elokuuta 2012

Galileo Galilei

Olen lukenut mielenkiintoista kirjaa Galileo Galileista. Voin suositella. Hän on hieno esimerkki uskon miehestä. Aikana, jolloin katolisella kirkolla oli hyvin suuri valta ja uusien asioiden hyväksyminen ei ollut kovin helppoa, hän eli sen uskon mukaan, jonka hän koki oikeaksi. Hän oli tiedemies, joka teki työnsä kaikella tarkkuudella ja uskon mies, joka pani luottamuksensa Jumalaan. Siitäkin huolimatta, että kirkko julisti hänet kerettiläiseksi sen johdosta, jonka hän tieteestä tiesi todeksi.

Usein puhutaan siitä, kuinka tiede ja uskonto sulkevat toisensa pois. Kuitenkin hyvin moni tiedemies uskoo Jumalaan vahvasti. Googlettamalla löytyy monia, yleissivistyksestä tuttuja ja kenties tuntemattomampia. 

Galileo sanoi:
"Koska Jumala kykenee niin monin, itse asiassa loputtoman moninaisin tavoin tekemään sen, mikä meidän näkökulmastamme ja havaintojemme mukaan näyttää vain yhdellä tavalla tehdyltä, ei meidän pidä ryhtyä häiritsemään Jumalan työtä väittämällä itsepintaisesti sellaista, mikä saattaa perustua erehdykseen."

Ihmisen käsitys asioista on hyvin rajallinen, vaikka koko ajan opimmekin uutta ihmisestä ja ympäröivästä maailmasta. Tieteen luonteelle on ominaista se, että etsitään aina enemmän ja syvemmin ja se voi tarkoittaa sitä, että olemassa olevat "totuudet", kuten suhteet aurinkokunnassa aikoinaan, voidaan todetakin vääriksi. Se, että  luulemme löytäneemme lopullisen totuuden jostakin tieteellisestä Jumalan olemassaoloa vastaan todistavasta seikasta, ei loppukädessä voi siitä todistaa. Se mitä me näemme, ei  ole välttämättä kuin pienen pieni osa totuudesta. 

Usein tuntuu siltä, että koska aiemmin ei ollut saatavilla yhtä paljon tietoa eikä yhtä paljon hienoja välineitä tiedon etsimiseen, tieteessä tapahtui mullistavia asioita. Nykyäänkin tiede löytää paljon uutta. Teknologian avulla uusi tieto on usein hyvinkin pian monien saatavilla. Uusi tieto ei kuitenkaan ole yleensä niin kovin mullistavalla tavalla jokaista ihmistä koskettavaa. Mielenkiintoista kyllä. 

Joskus on ihan kiva pohtia, miten suhtautuisi, jos tiede löytäisi jotakin yhtä mullistavaa kuin Galileo aikoinaan. Jotakin, joka olisi vastoin yleisiä uskomuksia, aiemmin totena pidettyjä periaatteita. Olisiko sitä kuin katolinen kirkko, julistaen uuden tiedon löytäjän pannaan, ollen uskomatta asiaa, kenties uskonnolla perustellen. Vai olisiko sitä kuin Galileo, riemuiten uudesta tiedosta ja saaden siitä vahvistusta uskolleen. Sillä kaikki totuushan on lähtöisin Jumalalta.

torstai 9. elokuuta 2012

For all of those who have a child starting school

or have kids in school for the xth year.

Some advice as a parent and as a teacher.

  • Fear not. If you do, your child most likely become anxious. He will  probably  have no idea why he is anxious, thus projecting the anxiousness and anxiousness about not knowing why he is anxious, to the school.  Which will perhaps cause the exciting beginning of school become more of a terrifying thing.
  • Do not assume. Don't assume that school is what it was when you were there. Don't assume the teacher to be certain kind. Don't assume your child to behave in a certain way or succeed in a certain level. Don't assume, ask, look, find out.
  • Do not believe everything the child says. Do not doubt the child either. Understand that there is no absolute truth but different perceptions. Often both the child and the teacher (or friend) can be right even though their stories are different. 
  • Teach the child that the teacher can also make mistakes. Teach that it is also ok for the child to make mistakes. 
  • Teach the child to understand that homework is his responsibility. Help him own it. Let him suffer the consequences if he forgets to do them. Also understand that really, once in a while, it really isn't a big deal. 
  • Let the child know that you are always available for help when doing homework. Help only when asked. Help - do not do the work for the child, do not tell how the work is supposed to be done. Help the child to find the solutions and right answers. Do not correct the wrong answers. A good way is to ask the child about an incorrect answer: Look at this carefully - does it look right? If written, ask the child to read it out loud. Does it sound correct? How about you calculate that again to see if you get the same answer?
  • Have a positive attitude. Your attitude towards school and your child's teacher is the biggest factor in how well your child will do in school.
  • If you wonder about something, ask the teacher. Ask to understand, not to make your point clear. 
  • If something really is wrong, fight. Fight for your child. But not at the expense of other children.
  • Remember that goals are good and important, but goals set by others aren't goals. They are sometimes barriers stopping us from spreading our wings to fly.
  • Do not divide the class into good kids and bad kids. 
  • Do not think your child behaves the same at school as at home. Do not think he couldn't do something you never though he could. Don't take accusations at face value either. If you haven't mastered the skill of discussion yet (no one has), it's time to begin practicing. 
  • Remember that school is not life even though it helps to prepare for life. 
  • Remember that it is much more important to learn to work than to get good grades.
  • Know that the most common answer to how school was, is "ok". And to the question "What did you do" the answer is "I don't remember". Do not worry. It is normal. Even though it looks like there is nothing to discuss, be available for discussion, because those times will come when you listening about school is crucial. 
  • Know that the teacher can do only so much. At the end, we as parents really are responsible for our children. Even their learning. 
  • Make sure your child knows he can talk to you about everything without being blamed or punished.
  • If a child gets a punishment (or a consequence) for bad behaviour at school, remember that he already had the punishment. No need to punish again at home. A huge need for discussion though.
  • Yes, teachers can be unfair. But try to help the child understand that even though he feels the teacher is unfair it might not be the case. Sometimes the teacher knows more than the pupils and what looks unfair is totally fair all things considered.
  • Let the child have fun and enjoy school.
Any questions about school - feel free to ask - I have opinions. Perhaps not the right ones, but strong ones. :-)

Suomalaisille: on hyvä joskus lukea opetussuunnitelmaa: mitä lapsen pitäisi milloinkin osata ja miten arvosanat muodostuvat. Tosin siinä on opettajakohtaisia eroja hieman.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet  (uudistusprosessi alkanut)

Koulujen omat opetussuunnitelmat, joissa saattaa olla tarkennuksia ja painotuksia, löytyvät yleensä koulun omilta nettisivuilta.

tiistai 7. elokuuta 2012

Voihan itku

Joskus on niitä päiviä, kun vaan tekee mieli itkeä, ja jonkun verran itkeekin. Eilen oli sellainen. 

Joskus aikoinaan moni kysyi ihmetellen: "Eikö teidän lapset koskaan riitele?" "Eikö ne koskaan tappele keskenään?". Silloin saatoin vastata rehellisesti ei. En kuitenkaan ajatellut, että se olisi jotenkin ollut minun ansiotani, vaan että luonteet ja olosuhteet vain sattuivat olemaan sellaiset. Siis toki pientä kinaa saattoi tulla, mutta ei sellaista huutamista ja räyhäämistä ja ärsyttämistä. Ei mitään mistä ei muutamalla ystävällisellä sanalla olisi selvinnyt.

Kesän aikana tilanne on muuttunut. Varmasti tilanne on vieläkin suhteellisen hyvä. Pahemminkin siis voisi olla. Mutta nykyään meillä riidellään, räyhätään ja ärsytetään toisia tahallaankin. Lähes päivittäin. Äitinä yritän edelleen samoja keinoja kuin aiemmin, uusia keinoja, kirjaviisaita keinoja ja luovia keinoja, eikä mikään oikein tunnu auttavan. Onneksi tiedän myös sen, että tämä on normaalia, ja oikeastaan pitäisi olla huolestunut, jos tällaista ei tapahtuisi.

Mutta kun - se repii itseä hajalle. Se iskee johonkin niin syvälle, että se ahdistaa todella. Eilen oli todellakin iku silmässä, pala kurkussa, tunnevyöry iskemässä. Istuin alas ja pyysin viisaammalta apua. Pyysin Jumalaa auttamaan mua ymmärtämään miksi koen normaalin, joskaan ei mukavan asian, niin suuresti. Ja sain ymmärrystä. Huomasin, että tunne on sama kuin lapsuudessani, kuunnellessani vanhempieni riitelyä. Koin silloin, kuten varmasti moni lapsi vastaavissa tilanteissa, että minun tehtäväni oli saada vanhempani lopettamaan. Ja kun en siihen pystynyt, koin olevani epäonnistunut elämäni tärkeimmässä asiassa. Nyt koin tuon saman tunteen. Tunteen siitä että minun vastuullani on saada lasteni tappelu loppumaan - siis ei se yksittäinen tappelu vaan se, että ylipäänsä joskus tapellaan. Ja koska en siihen pysty, olen täysin epäonnistunut elämäni tärkeimmässä tehtävässä, lasteni opettamisessa ja kasvattamisessa onnellisiksi. 

Järjellä ajatellenhan se ei tietenkään ole näin, ei vastuu eikä epäonnistuminen. Mutta järki ei tunnetasolla pääse paljon vaikuttamaan. Se, mitä tästä opin, oli että todellakin, niin paljon meistä on omaa lapsuuttamme, edelleen. Ja vasta kun löytää sen todellisen syyn asioille, tunteilleen, omalle käyökselleen, toiveilleen, voi tapahtua muutosta. On tärkeä pysähtyä välillä oikeasti pohtimaan asioita.

lauantai 4. elokuuta 2012

Itsemääräämisoikeus

Missä määrin sitä on lapsella? Missä määrin pitäisi olla? 

Lapsella oli hiljattain kavereita kotona. Leikissä tuli erimielisyyksiä yhden kanssa. Viisaasti muut eivät halunneet ottaa kantaa. Oma lapsi oli sitä mieltä, että jokin asia oli ollut selvä voitto. Toinen väitti kivenkovaan vastaan, ettei ollut. Kyseessä väittelijä-persoona, tämä vieras siis. Ei ollut ensimmäinen kerta. Lapsi soitti minulle ja kertoi tilanteesta ja että kaverin pitää lähteä pois, koska ei pelaa reilusti. Kaveri ei suostunut lähtemään, eikä suostunut tulemaan puhelimeen.

Tilanne saatiin selvitettyä kaikkia osapuolia tyydyttävästi, mutta jäin miettimään: kuinka suuri oikeus lapsella on määrätä omista asioistaan. Saako lapsi käskeä omaa kaveriaan lähtemään pois? Vai käskeekö vanhemmat vaan olemaan kiltisti ja selvittämään tilanteen. Saako lapsi itse päättää keitä haluaa kutsua syntymäpäivilleen? Tai mitä syntymäpäiväjuhlissa tarjoillaan? Saako lapsi päättää mitä pukee päälle vai määritteleekö äidin värienyhdistelemissietokyky sen? Missä vaiheessa määräämisvaltaa pitää antaa lisää? Vai saako vanhemmat sanella vielä aikuisen lapsen opiskelupaikkaa, häävieraslistaa tai talon ostoa?

On äärimmäisen tärkeää opettaa lapselle, kuinka tehdä päätöksiä. Kuinka harkita asiaa eri näkökulmista ja miettiä mikä on paras ratkaisu, ja kenen kannalta parasta ratkaisua etsitään.Yllättävän moni nuori aikuinen ei sitä osaa. On myös tärkeää, että lapsi saa joistakin asioista päättää ihan vain oman mielensä mukaan. Mutta ei suinkaan kaikista. Ääripää kummassa tahansa suunnassa on huono. 

Kuinka paljon odotamme ja oletamme lastemme sietävän tilanteita, joita emme itse sietäisi? Kuinka paljon odotamme lastemme antavan periksi, jotta sopu säilyisi? Millaisiksi haluamme lastemme oikeasti kasvavan? Onko toimintamme sen mukaista? Joskus on ihan hyvä pysähtyä pohtimaan.