On tullut keskityttyä elämään ja opiskeluun sen verran, että on päästy jo maaliskuulle ennen ensimmäistä päivitystä. Kynnys kirjoittamiseen on siten noussut.
Muutamia ajatuksia suomalaiseen kouluun liittyen.
Koulu on monessa suhteessa muuttunut meidän aikuisten omista kouluajoistamme. Koulun olisi hyvä muuttua edelleen, jotta se oikeasti vastaisi sekä yhteiskunnan että yksilöiden tarpeisiin. Koulun rikkaus on se, että kunnilla, rehtoreilla ja opettajilla on valta päättää monista kouluun liittyvistä asioista. Toisaalta se johtaa siihen, että koulutuksen ja siihen liittyvien asioiden laatu ei ole sama kaikkialla.
Parhaillaan valmistellaan uusia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Edellinen on vuodelta 2004 joillakin tuoreemmilla muutoksilla muokattu. Kuinka paljon muutoksia nyt tulee ja ovatko ne vain näennäisiä, sitä ei vielä tiedä. Asiantuntijat ovat eri mieltä asioista ja päätöksentekijöiden sana loppupelissä ratkaisee.
Suomessa on totuttu siihen, että kouluun luotetaan. Koulun uskotaan olevan laadukas ja toimivan oppilaan parhaaksi. Opettajista halutaan ajatella hyvää. Tämä on ihan hyvä juttu.
Vanhemmilla on kuitenkin monia kokemuksia koulun toiminnasta. Osa niistä on hyvinkin kielteisiä. Mielestäni tarvitaan keskustelukulttuuria, joka johtaa koulun laadun parantamiseen. Vanhemmilla täytyy olla oikeus sanoa mielipiteensä asioista. Sitä pitäisi jopa kysyä. Toisaalta vanhempien tulee ymmärtää, että kaikkea mitä haluaa ei voi saada. On tietyt rakenteet ja puitteet, joiden sisällä on pakko toimia, ainakin tällä hetkellä. Mutta on hyvä kyseenalaistaa asioita.
Vanhempien olisi hyvä oppia tuomaan asioita esiin rakentavasti, ei hyökkäävästi tai jo valmiiksi puolustuskannalla ollen. Opettajien ja muun koulun henkilöstön olisi hyvä oppia aidosti kuuntelemaan. Pitäisi osata kuunnella sanojen lisäksi myös tunnetta sanojen takana.
Opettaja on ammattilainen. Opettaja on oppimisen asiantuntija. Mutta kaikki opettajat eivät aina käyttäydy ammattimaisesti. Uskaltaisin jopa väittää, että jokainen opettaja toimii joskus epäammattimaisesti. Eikä kaikkien opettajien asiantuntemus ole aina ajantasalla taikka kata kaikkea mahdollista. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Heitä on kuunneltava sellaisina. Mutta asiantuntijatkin erehtyvät joskus. Eivätkä vanhemmat näe lastaan kaikissa ympäristöissä eikä tilanteissa, joissa he eivät ole läsnä. Tarvitaan todellista keskustelua, jotta lapsen vahvuudet, mahdollisuudet ja oppimisen tavoitteet voidaan saada selville. Tarvitaan todellista keskustelua, jotta voidaan oikeasti toimia lapsen parhaaksi.
Vanhempi, jos koet, että lapsesi koulussa ei kaikki ole niin kuin perusopetussuunnitelma tai perusopetuslaki (tai terve järki) edellyttää, ole rohkea ja ota yhteyttä kouluun. Jos jokin opettajan toiminnassa häiritsee, ota yhteyttä opettajaan ja ilmaise huolesi. Vanhemmat saavat vaatia lapsilleen laadukasta opetusta. Ota kuitenkin huomioon, että kyseessä saattaa olla vain mielipide-erot, ei todelliset opetuksen laatuun vaikuttavat tekijät. Opettaja saattaa myös loukkaantua. Joten opettaja, astu alas saippualaatikon päältä ja ymmärrä, että asiantuntijaroolista huolimatta et ole kaiken yläpuolella. Keskustellaan enemmän, jotta saataisiin lapsille paremmat eväät tulevaisuutta varten.
ps. Olen sekä opettaja että vanhempi, joten puhun itsellenikin molemmissa rooleissa.