Tänään kuultiin monia hyviä puheita liittyen perheeseen. Monia hyviä periaatteita. Profeetan ja apostoleiden vuonna 1995 antamassa perhejulistuksessa sanotaan: " Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset. Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla."
Uskon tähän vakaasti. Usko, rukous, parannus, anteeksianto, kunnioitus, rakkaus, myötätunto, työ ja oikeanlainen mukava hauskanpito auttaa avioliittoa ja perhettä pysymään vahvana, yhdessä ja onnellisena. Kun kaikki osapuolet toimivat näiden periaatteiden mukaan.
Erään kaukana olevan ystäväni mies lähti opiskelemaan kotimaahansa. Ymmärrykseni mukaan perhe on elänyt näiden periaatteiden mukaan. Ainakin perheen äiti on. Mies palasi kotiin ensimmäiselle lomalleen noin kuukauden poissaolon jälkeen ja ilmoitti ottavansa avioeron.
Uskoa vaatii se, että kun toiset käyttävät vapauttaan valita itsensä puolesta, vapautta tehdä oman tahtonsa mukaan, mikä aiheuttaa meille suunnatonta tuskaa ja surua, silti jatkamme näiden periaatteiden mukaan elämistä ja näemme niiden tuomat siunaukset.
Uskon tähän vakaasti. Usko, rukous, parannus, anteeksianto, kunnioitus, rakkaus, myötätunto, työ ja oikeanlainen mukava hauskanpito auttaa avioliittoa ja perhettä pysymään vahvana, yhdessä ja onnellisena. Kun kaikki osapuolet toimivat näiden periaatteiden mukaan.
Erään kaukana olevan ystäväni mies lähti opiskelemaan kotimaahansa. Ymmärrykseni mukaan perhe on elänyt näiden periaatteiden mukaan. Ainakin perheen äiti on. Mies palasi kotiin ensimmäiselle lomalleen noin kuukauden poissaolon jälkeen ja ilmoitti ottavansa avioeron.
Uskoa vaatii se, että kun toiset käyttävät vapauttaan valita itsensä puolesta, vapautta tehdä oman tahtonsa mukaan, mikä aiheuttaa meille suunnatonta tuskaa ja surua, silti jatkamme näiden periaatteiden mukaan elämistä ja näemme niiden tuomat siunaukset.
3 kommenttia:
Tätäkin asiaa voi tarkastella niin monesta näkökulmasta. Itse uskon vapauteen. Niin kauan, kun perhe-elämä tuntuu vankilalta, se ei voi olla aidostai onnellista; vasta kun kaikki osapuolet ymmärtävät, että ovat siinä vain vapaasta tahdostaan, eivät vain muiden takia, kaikki alkavat voimaan hyvin.
Tuossa ylläolevassa esimerkissäsi ehkä mies ei kokenut riittävää vapautta.
Kristilliset arvot ovat tulkinnallisia; sen jos jotain olen teologian perusjaksolla oppinut. Mutta en väitä, etteikö sieltä löytyisi hienojakin arvoja. Perhe on yksi niistä tärkeimmistä, mutta siihen sitoutumisen pitää perustua vapaaseen tahtoon. Näin minä ajattelen tätä nykyä.:)
En tiedä tarkemmin miksi mies lähti, uskon, että syitä on monia. Voi olla, että vapaus oli yksi, luultavasti syitä oli useampia. Kulttuurierot ei varmasti myöskään mikään helpottava tekijä.
Olen samaa mieltä, että jos perhe-elämä tuntuu vankilalta, se ei voi olla onnellista. Mutta uskon, että on kokonaan eri kysymys miksi se tuntuu vankilalta ja mitä sille voi tehdä. Onko jotain tehtävissä suhteen sisällä, joka "vapauttaa" henkilön, onko kyse täysin omasta, muista riippumattomasta vankilasta, joka ei poistu parisuhteesta lähtemisen tai parisuhteen vaihtamisen myötä.
Jokaisella täytyy olla vapaus olla itsensä. Se ei kuitenkaan tarkoita vapautta rikkoa toista ihmistä vastaan tai vapautta olla ottamatta toisia huomioon. Avioliittoon ja perheeseen kuuluu vapauden lisäksi vastuu ja sitoutuminen. Ne eivät välttämättä ole ristiriidassa - kun ihminen on valinnut ottaa vastuun ja valinnut sitoutua.
Niinpä, se vapaus voi löytyä yllättäen juuri sieltä, minkä on (omistakin syistään) vankilaksi kokenut! :)
Lähetä kommentti