On ollut mielenkiintoista seurata maailman menoa koulun ympäristössä viime syksystä lähtien viedessä ja hakiessa eskarilaista.
Muutamia huomioita:
Kaksi eskarilaista, jotka kulkevat yksin kotiin koululta eivät käytä alikulkutunnelia vaan menevät usein sen vierestä tai yläpuolelta tien yli. (Kaksi eri reittiä, kaksi eri tunnelia) Oletan, että vanhemmat ovat ohjeistaneet turvallisemman reitin käytön, mutta varma en tietenkään voi olla.
Monet oppilaista kävelevät koulusta kantaen toppahousujaan tai niin, että toppahousut ovat jalassa koulusta ulos astuttaessa, mutta ne riisutaan hetken päästä pois. Voi olla, että vanhemmat ovat sanoneet, että koulun jälkeen ei niitä tarvitse pitää, mutta voipi olla, että ei. Puhumattakaan tietysti niistä lapsista, jotka ovat ulkona ilman takkia...
Naapurin pojan äiti on opettanut lapselleen, että ei kiroilla ja kotona poika ei kiroilekaan. Äiti tietää, että on mahdollista, että koulussa kuitenkin kiroilee. Ja niinhän tuo tekee.
Opettajana on oppinut, että aina ei vanhemmat tiedä kaikkea. Vanhempana pyrkii hyväksymään tuon tosiasian ja ottamaan mahdolliset jonkun esiin tuomat asiat siltä kannalta, että periaatteessa kaikki on mahdollista.
Joseph Smith on puhunut eräästä periaatteesta koskien kirkkoomme kuuluvia jäseniä: ihmisille opetetaan sitä mikä on oikein ja sen jälkeen he hallitsevat itse itseään.
Näin se on lastenkin kanssa. Kun he ovat omillaan, poissa vanhempien valvovien silmien alta, he saattavat tehdä "mitä vain". Siksi on äärettömän tärkeää opettaa heille miksi haluamme heidän toimivan tietyllä tavalla. Ei riitä, että sanomme "älä tee noin" tai "tee näin", vaan pitää selittää miksi, tavalla, jolla lapsi todella ymmärtää, eikä vain osaa toistaa sanomaamme meille takaisin.
Kannattaa aloittaa kun on kyse vielä toppahousujen pitämisestä kotimatkalla. Silloin on helpompi käydä niitä keskusteluja oikeasti tärkeistä asioista teini-iässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti