Muutama ehdotus

Korhosen koulukohun ansiosta kansa on päättänyt, että nyt on jotakin tehtävä kouluissamme, jotta tavallisilla oppilailla olisi rauha ja mahdollisuus oppia. Kaikki ovat asiasta jokseenkin yksimielisiä. Jotain pitäisi tehdä, jotain olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Mutta mitä? Jotkut ehdottavat opettajille enemmän valtuuksia voiman käyttämiseen. Toiset ehdottavat hankaluuksia aiheuttavien oppilaiden segregoimista omiin luokkiinsa tai vielä mieluummin omiin kouluihinsa, pois näkyvistä. Jotkut kannattavat lasten ottamista pois kelvottomilta vanhemmilta riittävän aikaisessa vaiheessa. Varmasti muitakin vaihtoehtoja on esitetty.

Tässä on muutamia omia ehdotuksiani:

Ongelma numero 1: kun oppilas häiritsee oppitunnilla, opettajan aika menee häneen eivät muut saa riittävän hyvää opetusta

Ratkaisuehdotus:  Kouluihin perustetaan moniammatillinen tiimi, joka sisältää erityisopettajia, nuoriso-ohjaajia sekä mahdollisia muita sosiaalipuolen henkilöitä. Koulun koosta ja tarpeista riippuu kyseisten henkilöiden määrä, mutta ainakin neljä aikuista.

Kun oppilas häiriköi tunnilla, hänelle annetaan varoitus. Kun hän häiriköi uudestaan, hänelle annetaan varoitus. Oppilas tietää, että kolmannella kerralla varoitusta ei enää anneta. Kolmannella kerralla opettaja käyttää hakulaitettaan ja kaksi tiimin jäsentä saapuu luokkaan.  Oppilas tietää, että hänen tulee seurata tiimin jäseniä ”selviytymistilaan”.  Opettaja antaa tiimin jäsenille mukaan lapulla tiedon siitä minkä kirjan minkä sivun asioita tunnilla pyritään käsittelemään. Jos oppilas ei suostu lähtemään tiimin jäsenten mukaan, heillä on oikeus poistaa oppilas luokasta ja viedä hänet mukaansa tarvittavia keinoja käyttäen. Opettaja ja muut oppilaat jatkavat tunnin pitämistä rauhassa.

Päästyään ”selviytymistilaan” häiriköivä oppilas joutuu käymään keskustelua käytöksestään kahden aikuisen kanssa. He ovat ammattitaitoisia käymään tätä keskustelua ja selvittämään todellista syytä tämän käytöksen takana. Kun asiasta on keskusteltu tarpeeksi, jos on aikaa, erityisopettaja ottaa oppilaan haltuunsa ja pyrkii käymään hänen kanssaan niitä asioita läpi, joita tunnilla olisi ollut tarkoitus oppia, saatuaan tiedon näistä asioista opettajalta saamallaan lapulla. Tiimin jäsenet päättävät voiko oppilaan päästää seuraavalla oppitunnille vai jatkaako hän ”selviytymistilassa” oleskelua.

Tiimin jäsenten työnkuva on vain ja ainoastaan tämä. Joskus ”selviytymistilassa” voi olla useita oppilaita yhtä aikaa. Jos kukaan oppilas ei tule ”selviytymistilaan” tiimin jäsenet käyttävät aikansa sen miettimiseen, kuinka  ”vakioasiakkaita” voitaisiin parhaiten auttaa sekä suunnitelmien tekemiseen.

Ratkaisun toteutuksen este: raha sekä tahto.

Ongelma numero 2: Opettajat kokevat voimattomuutta haistattelun ja huonon kielenkäytön sekä häiriköinnin edessä.

Ratkaisuehdotus: Opettajia koulutetaan paremmin opettajankoulutuksessa sekä tarjotaan täydennyskoulutusta. Opettajille opetetaan kommunikointitaitoja,  psykologiaa, sosiaalipsykologiaa sekä tunnetaitoja. Erityisesti aineenopettajien koulutusta on parannettava näiden asioiden suhteen. Nykyistä opettajankoulutusta muokataan enemmän tähän suuntaan vaikka se edellyttäisi opintojen pidentämistä. Karsimisen varaa muista opinnoista kyllä olisi. Lisäksi opettajiksi opiskelemaan haluavien karsintaprosessin osaksi tulee psykologiset testit, jotka karsivat ne opettajat, jotka tulevat aiheuttamaan lapsille ja nuorille kärsimystä sekä ne opettajat, jotka eivät pysty toimimaan opettajina nykyisessä ympäristössä.

Ratkaisun toteutuksen este:  raha sekä tahto.

Ongelma numero 3: Monet nuoret käyttäytyvät liian huonosti.

Ratkaisuehdotus A: Synnytysvalmennus muutetaan yhden kerran tapaamiseksi. Sen sijaan jokaista tulevaa vanhempaa kehotetaan osallistumaan vanhemmuutta käsittelevälle kurssille. Kurssi järjestetään ja tietoa siitä jaetaan neuvolan ja koulun kautta ennen lapsen syntymää, sekä lapsen ollessa  2-, 5-, 7-, 10- ja 13-vuotias (taikka tarvittaessa 2, 7 ja 13). Kurssit ovat tilaisuuksia keskustella toisten vanhempien sekä asiantuntijoiden kanssa kasvatukseen liittyvistä asioista.

Ratkaisun toteutuksen este:  raha sekä tahto. Se, että ne, jotka sitä muiden mielestä eniten tarvitsisivat, eivät osallistuisi kuitenkaan.

Ratkaisuehdostus B: Kouluihin lisätään koulupsykologeja hyvin paljon, niin että jokaisella lapsella ja nuorella, jolla on haasteita, on mahdollisuus saada keskusteluapua jo hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen säännöllisesti, riittävän pitkään.

Ratkaisun toteutuksen este: raha sekä tahto.

Ratkaisuehdotus C: Perheneuvoloiden, lastensuojelun sekä lastensairaanhoidon resursseja lisätään niin, että jokainen, joka hakee sitä kautta lapselleen apua, saa sitä.

Ratkaisun toteutuksen este: raha sekä tahto.

Ratkaisuehdotus D:. Luodaan yhteiskunta, joka pitää perheen hyvinvoinnin etusijalla.

Aika mahdottomalta vaikuttaa.

Mutta yritettäisiinkö? Onko meillä tahtoa? Jos tahtoa riittää, eiköhän rahoituskin saada järjestymään. 

Let go

Today I observed something in an indoor soft play centre as the English say. More than once a parent went down a slide with a toddler. This particular slide has three slides side by side, so three can go at the same time. Some of these parents wanted to protect the child by holding their hand while going down. In all the cases I observed, it ended badly, the child hurting and crying. In all those cases the child would have been better off had the parent let go of the hand at some point.

It made me wonder how many times we do things trying to protect our children, but end up doing more harm than good. This is not to blame to parents who want to protect their children. This is just perhaps to help think in ways one may have not thought.

As parents we do want to protect our children. We don’t want them to experience the hardships and pain we have experienced. It is natural. Just as natural that our children will experience hardships and pain, regardless of what we do.

We want to protect our children from all the bad sites they may come across on the internet. So we might not let them use the internet at all. Or we may set up filters at home computers which prevent many of the bad things showing no matter what you write on the search field. I’m sure many of those things are good. But are we just holding their hands when we should let go? I don’t mean allowing kids to do whatever whenever on a computer, but we need to teach them what to do when they do come across something we would not want them to see.  They will be using other computers besides those at home at some point. We need to teach them what to do and not just prevent them from doing.

We want to protect our children from scary movies and movies that may present not so good things as the norm. We can set guidelines and age limits about what we allow them to watch or don’t allow. It is not a bad thing. But sometimes those setting the limits may think differently than us about what is good and what is not. Or our child may interpret what they see way different than anyone else in the world thought of. Are we just holding the hands till the end? Or should we discuss a movie after the child has seen it? What did the child think of it? Did something bother him or her? How realistic does he or she think it is? What was good in it? What was bad in it?

We want to protect our children from friends who might lead them along paths we would not like them to take. Sometimes it may well be wise to tell them to cut off the friendship or to try help the child gently find other friends. Sometimes our efforts to have a say about their friends may backfire badly, causing our relationship with our child to deteriorate. Are we trying to hold the hand when we should let go? Should we focus more on teaching the child to be strong and independent, so others won’t be able to persuade him or her to do what they don’t want to do? Should we help a child to find out for herself or himself what is good and worth seeking for? To find out what they really do want? Should we help them know how good they are, how much they are worth to us and the world and how precious they are? Should we show them how much they are loved? And then let go of the hand?

The only way a child can take responsibility of herself or himself is by letting go of the hand. There comes a time for that in everything we do with them. For some things it comes earlier than for others, but eventually, to ensure a good, exciting, enjoyable, joyful and safe slide down the life, we have to let go.