meinaan taloudellisesti. Omassa lapsuudenperheessä koin, että meillä oli rahaa varsin riittävästi. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna sitä oli melkoisen vähän. Eikä nytkään rahassa uida.
Silloin oli itsestään selvää, että sunnuntaina tulleen lähikaupan ruokamainoksen mukaan äiti teki viikon ruokalistan. Mitä minäkin päivänä oli tarjouksessa. Tuoretta ostettiin paljon torilta sulkemisaikaan, kun myyjien piti päästä tuotteistaan eroon, sai paljon ja halvalla. Vaatteet ostettiin alennusmyynneistä tai tehtiin itse - silloin vielä oli paljon edullisempaa tehdä itse, nykyään ei.
Vaikka joskus äiti saattoikin tulla kotiin jonkun kivan jutun kanssa, sanoen, että ostin, kun ajattelin, että tykkäisit, niin aika harvinaista se oli. Kaupasta ei juurikaan mitään vain tarttunut mukaan. Toista se on nykyisin. Vaikka olenkin mielestäni pihi.
On jännä nähdä, miten lapset isona käsittelevät rahaa. Sitä toivoo, että voi opettaa esimerkillään kuluttamaan järkevästi. Taloudellisesti. Ekologisestikin.
Silloin oli itsestään selvää, että sunnuntaina tulleen lähikaupan ruokamainoksen mukaan äiti teki viikon ruokalistan. Mitä minäkin päivänä oli tarjouksessa. Tuoretta ostettiin paljon torilta sulkemisaikaan, kun myyjien piti päästä tuotteistaan eroon, sai paljon ja halvalla. Vaatteet ostettiin alennusmyynneistä tai tehtiin itse - silloin vielä oli paljon edullisempaa tehdä itse, nykyään ei.
Vaikka joskus äiti saattoikin tulla kotiin jonkun kivan jutun kanssa, sanoen, että ostin, kun ajattelin, että tykkäisit, niin aika harvinaista se oli. Kaupasta ei juurikaan mitään vain tarttunut mukaan. Toista se on nykyisin. Vaikka olenkin mielestäni pihi.
On jännä nähdä, miten lapset isona käsittelevät rahaa. Sitä toivoo, että voi opettaa esimerkillään kuluttamaan järkevästi. Taloudellisesti. Ekologisestikin.
2 kommenttia:
Olisiko kyse vain yleisestä elintason noususta? Ihmisillä on keskimäärin enemmän rahaa käytettävissään verrattuna tuotteiden hintoihin. Varmasti meidänkin vanhempamme aikanaan ihmettelivät samaa, koska jo 1980-luku oli taloudellisesti vakaampi verrattuna heidän lapsuuteensa.
Totta, että esimerkiksi meidän lapsilla on aivan liikaa leluja. Itse ollaan niitä tosi vähän ostettu, mutta jostain syystä isovanhemmilla on paha tapa aina tuoda jotain pientä. Ihan kiva - ja he ovat meitä muutenkin paljon auttaneet - mutta joskus ollaan yritetty kieltää lelujen ostaminen, vedoten juurikin materialismiin, liialliseen rakkauteen tavaroita kohtaan. Lapsihan aina haluaa enemmän kuin saa.
Onneksi kuitenkin ollaan onnistuttu juurikin välttymään kauppakiukutteluilta! Lapset uskovat, kun kaupassa sanotaan ei.
Niin kai se maailma vain muuttuu - pelottavinta on se, että vaikka kotona olisi mitkä asenteet, lapset saattavat hyvinkin imeä aikakautensa "hyväksytyn" kulttuuriin ja ilmapiiri myös koulusta ja kavereilta. Tai televisiosta, mistä vain oikeastaan.
Minusta teidän mormonien perheelle omistettu päivä on todella hyvä idea, ja me ollaan mietitty myös sellaisen aloittamista. Kun noita kavereita on yhtäkkiä niin paljon, olisi ihan hyvä edes kerran viikossa olla ihan vain kotona oman perheen kanssa!
Totta, suurimmalla osalla suomalaisia ostovoima on kyllä noussut - ikävä kyllä ei kaikilla.
En muista missä päin Suomea, mutta erään alalla olevan jäsenenemme aloitteesta sosiaalitoimi ehdotti perheille, joiden kanssa työskenneltiin yhden illan varaamista perheelle. Jonkinlainen tutkimuskin siitä kai tehtiin ja käytäntö jäi käyttöön, koska se koettiin hyväksi.
Tiedän myös monia perheitä, jotka muuten vaan ovat keksineet samanlaisen käytännnön, että yksi - se tietty sama -ilta viikossa on omistettu perheen yhteiselle toiminnalle. Varsinkin nykyisessä ajankäytön kaaoksessa se on todella hyvä idea - ainakin meillä on siitä hyviä kokemuksia :-).
Usein kun kysytään lapsilta ja nuorilta mitä he kaipaisivat eniten, mitä he todella haluaisivat, vastaus on yleensä yhteinen aika perheen kanssa - jopa teineillä, vaikka eivät kenties julkisesti sitä kehtaisi tunnustaa.
Lähetä kommentti