maanantai 18. lokakuuta 2010

Saako kirkko olla jotain mieltä?

Uskonto tai kirkko määrittelee sen, mikä on kyseisen uskonnon tai kirkon oppi. Kirkkoon kuuluvat tai siihen liittyvät päättävät uskovatko siihen vai eivätkö. Jos eivät, he päättävät kuuluvatko siitä huolimatta kirkkoon vai eivätkö. Ja liittyvätkö kenties toiseen kirkkoon.

Luterilainen kirkko on nyt kokenut jäsenkatoa. Moni on pettynyt, koska kokee, että kirkon arvot ja opit eivät ole sellaisia, joihin itse uskoo. Moni on pettynyt, koska kokee, että tärkeässä asiassa kirkko ei vieläkään saa sanotuksi mitä mieltä se oikeastaan on.

Usein ihmiset kokevat, että meidän uskonnossamme, mormonismissa, on monia kieltoja, sääntöjä ja mielipiteitä vähän joka asiaan. Se on oikeastaan helpottavaa. Jäsen tietää, mitä kirkko opettaa. Sitä ei tarvitse spekuloida. Pitää vain ottaa selvää mitä mieltä itse on asioista ja toimia sen mukaan.

Ehkä jäsenkato tekee hyvää. Ehkä luterilaisesta kirkosta tulee tämän johdosta enemmän kirkko niille, jotka uskovat kirkon oppeihin. Jotain muuta kuin vain tapa tai yhteiskunnallisesti hyväksytty järjestö, johon kuulua.

3 kommenttia:

sirpa kirjoitti...

Luin jostain, että osa jäsenistä taas on lähtenyt kirkon liian vapaamielisen suhtautumisen vuoksi.

Ja siinä homoillassa yksi homoista sanoi liittyneensä kirkkoon, jotta voisi asettua ehdolle kirkollisvaaleissa ja sitä kautta päästä vaikuttamaan asenteisiin homoja kohtaan kirkossa (ja ehkä opetuksiinkin?).

Mietin vain, että aika jännä näkökulma tuo, että liitytään kirkkoon vain että päästäisiin ajamaan siellä omaa agendaansa. Mitä tapahtui sille, että yritetään etsiä sitä Jumalan tahtoa ja sopeuttaa oma tahto siihen?

Ehkä tätä on jonkun verran myös mormonikirkossa? Että esim. tehtävissä tulee tilanteita jolloin on vaan niin suuri tarve olla oikeassa jossain asiassa ja unohdetaan etsiä sitä Jumalan tahtoa.

mormoniäiti kirjoitti...

Ikävä kyllä näitä tilanteita meilläkin on. Useammin vielä varmasti niin, että tehdään sen mukaan, mikä on helppoa ja tuttua sen sijaan, että etsitään sitä Jumalan tahtoa. Tai olevinaan etsitään, mutta kun sen löytää, ei kuitenkaan halua sitä tehdä :-) Usein kun se ei ole se helpoin vaihtoehto, vaan vaatii usein jonkinmoista sopeutumista.

Puolikas kirjoitti...

Mutta siis, jos Jumalan tahto löytyy subjektiivisesti, eikä siten, että joku sen päähän tolkuttaa väkisin, eikös se periaatteessa voi olla mikä vain...? Jos siis tuntuu oikealta?

Itse erosin kirkosta tuon kohun aikoihin; tosin olin miettinyt päätöstä jo pitkään. Lisäksi teologian opinnot ovat avanneet silmäni kristinuskon opeille, joihin en vain voi itseäni samaistaa, vaikka kuinka joskus olisin yrittänytkin.

Mutta! Eiköhän kuitenkin kaiken tämän lähtökohta ja tarkoitus ole se, että pystyttäisiin elämään täällä ilman että tuotetaan tarkoituksella pahaa toisille. Kohdella toisia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.

Mielestäni se on "Jumalan tahto" sellaisena kuin minä sen käsitän.