Olen tässä syksyllä hieman opiskellut ja se on vienyt aikaa muulta. Yleensä tässä vaiheessa vuotta minulla on jo selvillä millä tavalla tuon itselleni, perheelleni ja kenties jollekin muullekin joulumieltä. Haluaisin saada maailmassa aikaan jotain hyvää ja tiedän, että pienillä teoilla on joskus todella suuri merkitys. Siksi erityisesti joulun aikana haluan olla mukana auttamassa tai ilahduttamassa jollakin tavalla jotakuta. Mallin siihen sain vanhemmiltani ja erityisen kipinän, kun varhaisessa teini-iässä olin tuttavan kanssa voitelemassa voileipiä Hurstin joulujuhlassa.
Yleensä siis tiedän jo tässä vaiheessa mitä ainakin aion tehdä. Nyt olen vielä etsimässä. Joten ajattelin jakaa teille muillekin linkkejä joihinkin hyvin helppoihin ja yksinkertaisiin tapoihin auttaa.
Helsingin joulupuukeräys on tullut tutuksi. Samoin Espoon. Joulupuu keräystä toteutetaan eri paikkakunnilla hieman eri käytännöin, mutta jokaisessa hankitaan lahja lapselle, joka ei kenties muuten lahjoja saisi.
Vaaka ry kerää kotimaan tarvitseville lapsille ja vanhuksille paketteja, joissa lämpimiä asusteita ja herkku taikka lelu.
Hurstin itsenäisyyspäivän juhliin sekä joulujuhliin voi mennä avuksi ja järjestö ottaa myös vastaan lahjoituksia. Linkki on yhteystietosivulle.
Rahaa voi lahjoittaa Punaisen ristin hyvä joulumieli - kampanjaan sekä moneen muuhun.
Ikea lahjoittaa rahaa ostetuista pehmoleluista ja ainakin Espoon Ikeassa ostetun pehmolelun voi jättää laatikkoon, josta lelut viedään tarvitseville lapsille.
Operaatio joulunlapsen kautta voi lähettää lahjan kenkälaatikossa esim. pakolaisleireille. Itse tutustuin tähän ensimmäisen kerran lähetystyössä ollessani Englannissa.
Yksinäiselle vanhukselle voi ostaa kukan Helsingissä ja Espoossa. Kukka toimitetaan muiden toimesta vanhukselle.
Turussa on ihan oma kampanjansa.
Lisäksi, jos haluaa suoraan auttaa jotakuta perhettä esimerkiksi ostamalla lahjoja tai toimittamalla ruokaa, se onnistunee ottamalla yhteyttä Hope -yhdistykseen tai lähimmän Luterilaisen seurakunnan diakoniatyöntekijään.
Nämä nyt, mitä äkkiseltään löytyi. Jos tiedät vastaavia projekteja, lähellä tai kaukana, olisin kiitollinen, jos laitat kommentteihin linkin.
Tietenkin parasta on, jos pystyy auttamaan niitä, jotka ovat siinä lähipiirissä. Mutta aina ei tiedä tarpeista taikka kehtaa kysyä tarvitaanko apua. Yritetään kuitenkin muistaa erityisesti niitä, jotka tunnemme ja saattavat olla yksin. Ja ennen kaikkea yritetään luoda omalle perheelle joulu, joka mieluisa ja ihana, ilman kiukuttelua kenenkään taholta.
4 kommenttia:
Kiitos linkeistä! Tässä myös yksi, vaikka netissä ei näköjään ole tämän vuoden joulukeräyksestä tietoa, mutta kannattaa olla yhteydessä heihin ja kysyä mahdollisuuksista. Me lahjoitimme ison "family gift packagen" tuolle järjestölle. Koulun kautta, osana siis isompaa keräystä. Siihen oli selvät ohjeet ja toiveet. http://www.starofhope.fi/index.php?id=372
Kiitos kirjoituksesta! Ajattelin tehdä jotain poikkeuksellista ja kertoa oman kokemukseni joulunajan palvelemisesta, saajan näkökulmasta. Tämä tapahtui kahdeksan joulua sitten. Asuimme Rovaniemellä, mieheni opiskeli yliopistossa ja minä olin kotiäitinä neljän lapsen kanssa. Vanhin poikamme oli neljä, kaksoset puolitoista ja kuopus puoli vuotta. Meillä kävi kerran vikkossa kaupungin perhetyöntekijä auttamassa lastenhoidossa (Rovaniemellä kaikki monikkoperheet saivat automaattisesti perhetyöntekijän avukseen, aika hienoa!) Muistan työntekijän joulun alla kyselleen joulusuunnitelmiamme. Kerroin, että jäämme Rovaniemelle jouluksi, koska junamatka (meillä ei ollut autoa) lasten kanssa olisi liian pitkä, joten olisimme keskenämme, ilman sukulaisia. Kerroin myös, että saisimme hankittua jokaiselle lapselle jonkun pienen lahjan; eihän meillä tuloja ollut. Joulusta ei kuitenkaan puhuttu sen enempää. Aatonaattona työntekijä kuitenkin seisoi ovemme takana - vaikkei ollut hänen normiaamunsa tulla meille - ison paketin kanssa. Hän sanoi, että se oli tullut lahjoituksena joltakin ja siellä olisi jotain meidän kaikille lapsille yhteistä. Aattona, kun pienet lahjapaketit oli avattu, lapset kuulivat kulkusen kilinää, joka johdatti heidät parvekkeelle. Siellä oli pukin reestä pudonnut jätti-iso paketti! Paketti revittiin auki ja sieltä paljastui meidän vanhempienkin yllätykseksi stiga-rattikelkka. Lapset olivat tohkeissaan! Me vanhemmat olimme nöyrän kiitollisia. Minusta tuntui erityisen hyvältä - niin noloa kuin tätä onkin myöntää - että lapsemme saivat jotain isoa ja hienoa, jota saivat puistossa näyttää muille, ihan niinkuin muutkin lapset siellä esittelivät omia lahjojaan. Lapseni olivat samalla viivalla muiden kanssa, kiitos tuntemattoman lahjoittajan. Ensimmäisenä talvena kelkan kyytiin mahtuivat kolme vanhinta lasta, ja vieläkin lapset käyttävät kelkkaa joka talvi. Joka kerta, kun nostan kelkan varastosta, tai siirrän sen pois oven edestä (johon se AINA jätetään), muistan, miten se tuli meille. Eli hyvät ihmiset: jos olette niin omavaraisia, että voitte jakaa omastanne muille, tehkää se. Lahjoituksia saavat tavalliset, ihan hyvät perheet, jiden taloudellinen tilanne sillä hetkellä ei mahdollista joulunviettoa. Lahjoituksellanne voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ja jonain jouluna voi olla teidän perheenne vuoro olla lahjoituksen saavan roolissa.
Tietty on myös pelastusarmeijan joulupadat, jonne itse olen joka joulu lahjoittanut rahaa. Ottavat myös vastaan joululahjoja (uusia) ja pakettiin voi kirjoittaa minkäikäiselle lapselle lahja on ja onko tytölle vai pojalle. Olen tuotakin miettinyt, mutta en oo sit koskaan saanut aikaiseksi, niin olen sit lahjoittanut rahaa. Nettisivuilta löytyy tili, jonne voi lahjoittaa. Lisäksi olemme perheenä joka joulu valinneet jonkun hyväntekeväisyyskohteen, johon lahjoitamme (siis sen lisäksi, mitä olemme muuten vuoden aikana lahjoittaneet).
Kiitos Heini, loistava lisäys listaan!
Kiitos Pipsa kokemuksen jakamisesta. On oikeastaan harmi, että näitä tarinoita, siis konkreettisia, ei juuri kuule. Innostaisi ehkä vielä enemmän toimimaan. Kerran yksi perhe, jota en tiedä, mutta joka sai meiltä jotain, lähetti diakoniatyöntekijän kautta kiitospiirustuksen. Vaikka ei kiitosta odotakaan, on kiva tietää, jos on oikeasti voinut ilahduttaa.
Kiitos Sirpa muistutuksesta, en voi uskoa, että unohdin joulupadat, ne kun on kuulunut meidän jouluun jo pitkään muodossa tai toisessa.
Lähetä kommentti