Koulun ja kodin välinen kommunikaatio

Nyt on taas se aika vuodesta, kun koulu aloitetaan tai sinne palataan. 

Muutamia ajatuksia tähän koulun alkuun kommunikoinnista opettajan ja perheen välillä. Ensimmäiseksi, tärkein sääntö numero 1: Kommunikoikaa.

Vanhemmilla on monia odotuksia opettajaa kohtaan. Lapsella on monia odotuksia opettajaa kohtaan. Opettajalla on monia toiveita vanhempia kohtaan. Useinmiten vuodet ovat jo opettaneet, että odotuksia ei kannata olla, mutta toivoa vielä voi. On luonnollista, että nämä odotukset ja toiveet menevät ristiin, koska jokainen on oma persoonansa omalla historiallaan varustettu.

Opettajilla on lain mukaan velvollisuus toimia yhteistyössä vanhempien kanssa. Kuinka tämä käytännössä toteutuu, on hyvin monimuotoista. Täältä esimerkiksi löytyy Opettajien ammattijärjestön OAJ:n kannanotto yhteistyöhön.

Monissa kouluissa on käytössä reissuvihko tai Wilma tai vastaava järjestelmä, jonka kautta toivotaan kommunikoitavan. Sillä järjestelmällä ei loppupelissä ole paljonkaan merkitystä. Jollekin yksi on helpompi kuin toinen. Pääasia on kommunikaation tyyli sekä sisältö. 

Kaikki on varmasti kohdannut tai tulee kohtaamaan tilanteita, joissa ei ole tyytyväinen opettajan kommunikaatioon tai opettajaan yleensä. Tai ainakin voi kuvitella millaista se olisi. Mutta tässä muutamia ajatuksia siitä, millaista on tämän opettajan mielestä hyvä ja toivottava kommunikaatio vanhempien puolelta.

1) Kerro lapsesi erityistarpeista ja haasteista. Moni vanhempi pelkää, että lapsi tulee leimatuksi, jos opettajalle kerrotaan esimerkiksi haasteista, joita päivähoidossa on ollut. Pelätään, että tuo tieto muokkaa opettajan toimintaa lapsella haitallisella tavalla. Toki aina tällainen riski on olemassa. Mutta ammattitaitoisella opettajalla tieto lapsen haasteista tuo lisäedun oppilaan auttamiseen. Yleensä nuo asiat kuitenkin selviävät jossain vaiheessa, ja jos lapsi pääsee jo heti alussa esimerkiksi opiskelemaan hänelle sopivalla tavalla, etu on todella suuri. Tai jos opettaja tietää esimerkiksi haasteellisesta perhetilanteesta, joka vaikuttaa oppilaan käyttäytymiseen, hänen on helpompi toimia niin, ettei aiheuta lisähaasteita lapselle. Esimerkiksi toisessa tilanteessa "tiedän, että osaat toimia luokan sääntöjen mukaan, joten tee niin, ole hyvä" on täysin sopiva lausahdus, mutta toisessa tilanteessa se saattaa lisätä lapsen emotionaalista kuormaa. 

2) Kerro millaista kommunikaatioita toivot opettajalta. Osa meistä ei kaipaa kuin aikatauluihin ym. rutiineihin liittyviä tietoja ja tietoja siitä, jos jotakin poikkeuksellista, kielteistä on tapahtunut. Osa kaipaa myönteistä palautetta säännöllisin väliajoin. Osa haluaisi tarkemmin tietää mitä koulussa tapahtuu. Opettaja ei voi tietää mitä kukin vanhemmista kaipaa. Keskustele asiasta opettajan kanssa, jos se on sinulle tärkeä. Mieti miksi asia on sinulle tärkeä ja kuinka tärkeä se on. Pyri myös ymmärtämään opettajan rajoitukset ja kasvatukselliset näkökulmat esimerkiksi siitä, että lapsen tulisi olla se, joka kertoo mitä koulussa on päivän aikana tapahtunut. Muista, että sinä voit mennä kouluun katsomaan, mitä siellä tapahtuu. 

3) Muista, että vanhempi ei ole asiakassuhteessa opettajaan. Vanhempi ei voi vaatia asioita siksi, että maksaa veroja. Tuo esiin ne asiat, joista olet huolissasi ja jotka arveluttavat sinua. Tuo ne esiin ilman hyökkäystä, kysyen mikä on toiminnan taustalla. Ole valmis kuuntelemaan avoimin korvin. Jos silti tapahtuu asioita, joista et ole samaa mieltä, eikä puhuminen opettajan kanssa auta, puhu ylempien tahojen kanssa. Älä kuitenkaan rupea ristiretkelle esim. yhden opettajan poistamiseksi kuvioista vaan taistele sen oikeaksi kokemasi asian puolesta. Pyri erottamaan asiat henkilöistä. 

4) Usein se, kuinka vanhempi suhtautuu opettajaan ja kommunikoi opettajan kanssa sekä opettajasta on paljon suuremmassa roolissa lapsen elämässä kuin se, millainen opettaja on. Useimmissa tapauksissa yhden vanhemman ollessa todella tyytymätön opettajaan, toinen vanhempi on hyvinkin tyytyväinen. Lapsen on mahdollista vaihtaa luokkaa tai koulua. Joskus se on tarpeen. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan kuinka tarpeellista se on. Onko todella kyse oikeasta ongelmasta vai vanhemman tekemästä ongelmasta. 

5) Opettajaakin saa kiittää. Yhtälailla kuin vanhempaa ilahduttaa kuulla myönteistä palautetta lapsesta, opettajasta on kiva kuulla vanhemmilta, jos lapsi on erityisesti pitänyt jostakin tunnista tai pitää jostakin opettajan tavasta toimia. 

6) Harkitse tarkkaan soitatko opettajalle kouluajan jälkeen. Jotkut vielä antavat oman puhelinnumeronsa ja sanovat, että saa soittaa. Kannattaa silti miettiä onko asia sellainen, että on pakko soittaa. Kaikkia asioita ei oikein voi eikä kannata hoitaa esimerkiksi Wilman välityksellä. Puhuminen on aina paras tapa, jos pitää oikeasti keskustella. Jos asia ei ole akuutti, eli se voi odottaa muutaman päivän, kannattaa ottaa opettajaan yhteys sillä Wilmalla ja kertoa mistä haluaisi keskustella. Kannattaa sopia yhdessä aika, jolloin joko tavataan kasvokkain tai puhutaan puhelimessa tuosta asiasta. Näin molemmat pystyvät valmistautumaan tuohon keskusteluun. Esimerkiksi kiusaamistapauksessa helposti haluaa soittaa opettajalle heti ja vaatia toimenpiteitä. On kuitenkin parempi soittaa ja sopia aika esim. seuraavaksi päiväksi, jolloin keskustellaan asiasta tarkemmin. Päivänkin aikana omalta kiusatulta lapselta voi saada enemmän tietoa kuin ensimmäisellä kertomalla ja opettaja puolestaan voi koulupäivän aikana selvittää kaiken mahdollisen tietoonsa kyseisestä tapauksesta kyselemällä esimerkiksi muilta oppilailta ja välituntivalvojilta, jotka saattavat olla asiasta tietoisia. 

7) Älä kuuntele huhupuheita opettajasta. Toki niillä voi olla todellinen alkuperä, mutta on tullut nähtyä se, kuinka oppilas A kertoo vanhemmalleen, että opettaja teki näin. Oppilaan A vanhempi kertoo saman asian oppilaan B vanhemmalle. Sitten oppilaan B vanhempi päivittelee asiaa oppilaiden C, D ja E vanhempien kanssa. "Kuulitteko mitä opettaja teki". Ja sitten oppilaan F vanhempi, joka kuulee tarinan, kysyy oppilaaltaan hänen näkemyksensä tapahtumasta. Se onkin ihan erilainen. Oppilaan F vanhempi kertoo oman lapsensa version tapahtumasta E:n ja D:n vanhemmille, joiden lapset vahvistavat F:n tarinan. C:n vanhemmat eivät kuitenkaan halua edes kysyä lapseltaan, koska heillä on jo ennestään jotain hampaankolossa opettajaa vastaan, joten he pitävät kiinni oppilaan A kertomuksesta. Pahimmillaan luokka jakaantuu kahteen rintamaan, niihin, jotka ovat opettajan puolella ja niihin, jotka ovat opettajaa vastaan. Ja vain sen takia, että oppilaan A tarina opettajasta ei ihan pitänyt paikkaansa.

8) Palataan tärkeimpään sääntöön: kommunikoi. Älä jää märehtimään tai ihmettelemään. Kysy, ehdota, kuuntele.  Hyväksy se, että opettaja on alansa ammattilainen, mutta muista, että sinä olet lapsesi paras asiantuntija. Joskus opettaja on oikeassa, joskus sinä olet oikeassa. Molemmilla on tärkeä roolinsa, jotta lapsen koulunkäynti sujuisi mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman mukavasti. Mahdollisimman hyvä vaatii kommunikaatiota.

Hauskaa kouluvuotta kaikille.