torstai 8. heinäkuuta 2010

Ihanaa!

Pehmeä sänky. Juokseva vesi. Suihku. Jääkaappi.

On kiva elää askeettista mökkielämää. Kantaa juomavesi kaivosta, pesuvesi sadevesitynnyristä, lämmittää vesi ja ruoka tulen voimalla, peseytyä kun on pakko...

Mutta on se vaan niin ihanaa palata kotiin mukavuuksien ääreen.

Luin juuri artikkelia Turun lähettyviltä löytyvästä ekokylästä. Varmasti mukava paikka asua, eikä niin askeettista kuin mökkeily. Joskus ekoilija itsessä nostaa päätään ja miettii olisipa kiva joskus kokeilla... mutta... ei oikeasti. Mökkeily riittää.

Jumala on innoittanut ihmisiä kaikenlaisiin elämää helpottaviin keksintöihin. Luonnollisesti kaikkea voi käyttää hyvään ja huonoon. Se on oma valinta. Mutta innoitettuina keksintöinä ne on tarkoitettu käytettäviksi.

Ihan niin kuin lääketiede. Rukouksessa on voimaa ja uskolla saa aikaan ihmeitä. Voisin rukoilla ja rukoilla, että 2 v oppii kunnolla kävelemään. Mutta en voisi jättää väliin käyntiä neurologilla sen vuoksi, että kuvittelen uskoni olevan riittävän vahva. Olemassa olevia keinoja on käytettävä, jotta uskolla olisi voimaa.

2 kommenttia:

Jelena kirjoitti...

"Laaksoon tuli tulva. Vanhurskas mies kiipesi katolleen vettä turvaan. Hän rukoili Jumalaa ja pyysi pelastamaan itsensä. Hetken päästä paikalle lipui soutuvene josta muuan vanha nainen käski miestä nousta veneeseen. Mies vastasi: "Ei kiitos, minä luotan Jumalan pelastavan minut tulvalta". Kului aikaa ja paikalle tuli moottorivene, jonka kuljettaja käski miestä nousemaan kyytiin. Mies kieltäytyi jälleen ja rukoili Jumalaa pelastamaan. Tuntien päästä veden hipoessa jo savupiippua tuli helikopteri josta kehotettiin miestä nousemaan kyytiin. Viimeisen kerran mies kieltäytyi sanoen luottavansa Jumalaan. Aamun koitteessa mies oli hukkunut. Taivaassa mies kysyi katkerana Jumalalta miksei tämä pelastanut palvelijaansa hukkumiskuolemalta. Jumala vastasi: "Ohjasin luoksesi soutuveneen, moottoriveneen ja Helikopterin. Et noussut yhteenkään."
Tää on niin osuva ja puhuttelee joka kerta kun sen luen, nytkin tuli mieleeni.

Joo on kiva "leikkiä" inkkaria, asua tipissä ja tehdä ruoka nuotiolla, mutta kyll mä vakituisesti asun mielummin nykyaikaisessa kodissamme sähköinen päivinen...

mormoniäiti kirjoitti...

Aivan, tuli itsellekin mieleen tuo vitsinäkin viljelty tarina. Vaikka kuinka uskoo, ei voi kulkea laput silmillä ja odottaa Jumalan vastaavan rukouksiin juuri niin kuin itse kuvittelee vaan kulkea silmät ja sydän avoinna vastausta etsien ja nähdä se siinä muodossa kuin Jumala sen lähettää.

Joskus se on kyllä aika hankalaa :-)