Silmät selässä / a reminder

"Äiti, miten sä voit aina nähdä mitä mä teen?"

Ei, 4 v tyttö ei ollut tekemässä pahojaan vaan ihan vaan riisumassa vaatteita iltapuuhia varten.
Eihän äiti näe kaikkea, silmillään, tietenkään. Mutta on kumma, kuinka aistit kehittyvät niin, että hahmottaa talon täysin, kuulee jokaisen rahinan ja tietää mistä se aiheutuu, ja jotenkin vain aistii ollaanko tekemässä sitä mitä on pyydetty vai jotain ihan muuta. Ja kummallista kyllä, se luo lapselle suurta turvallisuuden tunnetta. Äiti on jatkuvasti läsnä, vaikkei olekaan siinä vieressä. Äiti huomaa, jos yrittää huijata, äiti huomaa, jos on paha mieli, vaikka sitä yrittää peitellä, äiti tietää onko kyseessä ollut vahinko vai tahallinen teko. Mistä äiti sen tietää? Jostain syystä mä olen varma, että se johtuu rakkaudesta. Rakkaus valpastaa kaikki aistit, rakkaus auttaa näkemään pintaa syvemmälle.

Joskus ihmettelee miksi sitten on monen niin vaikea ymmärtää, että Jumala näkee kaiken, tietää mitä me puuhataan, tietää miltä meistä tuntuu ja huomaa mitä me halutaan ja toivotaan. Jos äiti siihen pystyy, miksi ei Jumala, täydellinen Isä?

Kids spent a night at Grandma's. The house was empty. The thought of being able to do what ever you want was appealing. It was nice to sleep with no one waking up in the middle of the night and sleeping as long as you want to (right, all the way untill 8.30 - you just don't know how to sleep in after some years of parenting). But as pathetic as it is, we talked about our kids in bed after waking up. And as nice as it was, to be without the kids, there was a feeling of something missing. The house felt empty - it didn't just look empty with no toys lying around, but it felt empty. I felt so blessed to have my wonderful children.

I wish I had more days when that is the feeling I have and not frustration.

Limaa

Ihan pakko mainostaa meidän tämän päivän suosikkipuuhaa: tehtiin limaa.

Kaksi kuppia/mukia perunajauhoja
kuppi/muki vettä, johon lorautettu elintarvikeväriä

sekoita tasaiseksi (aika tiivistä ja tästä satsista tulee paljon, kannattaa pitää suhde samana ja vähentää määriä)

Kun puristelet limaa palloksi tms, se on kiinteää, siitä voi muovailla. Pysäytä puristelu ja vaikka pidä kämmenellä hetki - se muuttuu lähes nestemäiseksi limaksi. Ja taas puristelemaan. Lapset olivat innoissaan.

Jos keksit mistä ilmiö johtuu, kerro. Kerron sitten oletko oikeassa :-).

News

I decided to write in English also for those friends to read who do not understand Finnish. The stuff will not be same in Finnish and English and sometimes the post will be just one or the other. We'll see how it goes.

I've entertained myself in past few weeks by watching BBC movies and series originally written by Brontë sisters and their contemporaries. It has made me wonder how much of me is affected by my circumstances. What kind of a person would I have been had I lived during those times. How much would that have been affected by my social status.

I feel I do not do anything great and big with my life. But my life is so good. Had I lived then and been a woman, would I have been one trying to get more power to women or just settled with what I was given? I like to think I would have been one making a difference. Never know. But what I do know through genealogy, that I've had ancestors with convictions who have worked hard to get what they've wanted or felt right. Like a peasant lancestor sending his son to school among the first ones during that century. Like my grandfather refusing to hold a weapon, even surrounded by the Russians. Like an ancestor building a school for the villagers and teaching there for a long time.

I wish I had been like them, making a difference. My only chance is to make a difference now.

Kun lapsi ei puhu

No, totta puhuen tämän lapsen kanssa sitä aika usein toivoisi, että olisi edes vähän hiljempaa.

Maanantaina käytiin uimassa. Jossain vaiheessa jotain tapahtui, huomasin, että lapsi nieleskeli itkua. Yritin lohduttaa ja selvittää missä syy. Lapsi vain vetäytyi pois eikä halunnut puhua. Tuntui kuitenkin olevan iso asia.

Mietin siinä sitten mahdollisia vaihtoehtoja. Löikö päänsä sukeltaessaan ja satutti itsensä? Tuliko pissat altaaseen ja häpesi sitä? Tekikö kuperkeikkaa ja se ei mennytkään ihan hyvin, pelkäsikö jäävänsä veden alle? Lapsi ei suostunut puhumaan. Asia vaivasi häntä, mutta sanoi, ettei halua puhua siitä. Ei halua kertoa. Kysyin tietysti satuttiko itsensä. Ei satuttanut. Sanoin, että jos tuli pissat vahingossa altaaseen, ei haittaa. Ihmetellen vastasi, ettei tietenkään tullut. Kerroin kuinka joskus olin tehnyt kuperkeikkaa vedessä ja tuntui etten pääse ylös ja pelästyin kamalasti. Ei ainakaan lapsi myöntänyt kokeneensa samaa.

Asia oli pakko jättää sikseen. Jankkaamisesta ei seuraa hyvää, varsinkaan tämän lapsen kohdalla. Seuraavana päivänä kysyin haluaisiko kertoa, mitä silloin tapahtui. Tänään sanoin, että en enää aio kysyä, mutta kun haluaa, voi kertoa, mielelläni kuulen, koska mä olen surullinen kun hän on surullinen ja haluaisin voida auttaa. Ehkä en koskaan kuule siitä, ehkä joskus kuulen.

Kyseessä ei ilmeisestikään ollut kuitenkaan iso asia. Mutta äidille kuitenkin paniikkitilanne - se että lapsi ei halua kertoa. Nyt ok. Entä kohta. Kun lapsi on isompi ja murheet ovat isompia?

Sitä toivoisi voivansa luoda sellaisen suhteen jokaiseen lapseensa, että lapsi voisi teini-iässäkin tulla aina kertomaan, jos on huolia. Olivat ne mitä vain. Tai voisi aina tulla kertomaan, jos on tapahtunut jotakin pelottavaa. Tai jotakin, mitä ei olisi halunnut.

Lapsella täytyy saada olla omia salaisuuksia. Vanhemmalla ei ole oikeutta mennä penkomaan lapsen tavaroita, lukemaan tekstiviestejä tai sähköposteja tai päiväkirjoja. Voi olla, että joskus on ihan todellisia pakkotilanteita, kun lapsen henki on kyseessä. Mutta silloinkin varmasti lapsen luottamua aikuiseen särkyy. Joissain tapauksissa se on se pienempi paha. Sitä niin toivoisi, ettei koskaan tarvitsisi mennä niin pitkälle. Että matkan varrella lapsi uskaltaisi puhua riittävästi.

Huono omatunto

Kaveri on hurahtanut luomuun. Hyvä hänelle. Juttuja kuunnellessa tulee vaan välillä huono omatunto. Vaikka meillä luomua ei varsinaisesti syödäkään siksi, että vältettäisiin kaikkia myrkkyjä elimistössä. Monessa asiassa ympäristöasiat on lähempänä sydäntä. Huonoa omaatuntoa lieventääkseni halusin listata ne asiat, joissa koen, että toimitaan ihan hyvin. Tässä siis lista, ihan vain itseä varten. Ja vain niitä positiivisia, varmasti negatiivista löytyy niin paljon, että kumoaa kaiken tämän. Mutta nyt ei ole sen aika.

-meillä syödään niitä tuotteita luomuna, joita lähikaupasta saa ja joita tykätään käyttää (maito, munat, jauheliha, salaattijuusto, mozzarella juusto, rusinat, jauhot, jotkut vihannekset/hedelmät jne)
-syödään oman maan perunoita ja sipuleita (koko vuosi) sekä joitain muita kasviksia kauden aikana. Mustikkaa ja puolukkaa metsästä sadon mukaan. Samoin sieniä. Isälle kiitos. Myös itsetehtyjä (isän) mehuja viinimarjoista ym. Omenoita pihasta syödään myös.
-lasten vaatteista suurin osa kierrätettyjä, siis meille käytettyinä tulleita, samoin vaatteet lähtee kiertoon
-kierrätetään paperit, pahvit, pullot & tölkit, metalli, lasi, patterit, joskus isompia satseja energiajätettä (rikkinäiset vaatteet, muovia). Biojätettä silloin kun kompostia on hoidettu niin hyvin, että se toimii. Ongelmajätteet ym omiin paikkoihinsa.
- jonkunverran käytetään luonnonmukaisia lääkitysjuttuja - mehiläsvahasta ym. (kiitos isän).
- käyttökelpoiset poistettavat tavarat viedään kierrätykseen
- toinen auto tuli käyttöön vasta, kun lapsia 4. Autossa lähes poikkeuksetta vähintään 3 ihmistä aina. Toinen autoista dieselmoottorilla.
- käytössä luontoystävällisemmät kertakäyttövaipat (nyt viimeisen lapsen viimeisillä vaippakuukausilla (toivottavasti) )
- Aina pestään täysiä koneellisia pyykkiä. Muut paitsi pyyhkeet ja liinavaatteet 40 tai 30 asteessa. Tiskikone samoin täynnä.
- Talossa patterit päällä vain olohuoneessa (kaksi kolmesta), keittiössä, kylpyhuoneessa, suihkuhuoneessa ja lasten makuuhuoneissa. Talvikaudella siis. Lämpimämmällä ei missään muualla kuin kylpy- & suihkuhuoneissa.
- väärin tulostetut ym. paperit, joissa toinen puoli tyhjänä päätyy lasten piirustuspaperiksi
- suuri osa lasten leluista käytettynä saatuja/hankittuja
- vanha sohva uudelleen päällystetty uuden hankkimisen sijaan
- paljon käytettynä saatuja/hankittuja huonekaluja

noh, olihan siinä jotain. Jo parempi omatunto :-)

Toisesta listasta, siitä ympäristöä kuormittavasta, tulisi paljon pidempi, mutta hyvä näinkin.

Entä jos

Jossittelu ei kannata, tietenkään.

Joskus on kuitenkin jännä miettiä mitä elämä olisi, jos olisi tehnyt erilaisia valintoja, isoja tai pieniä.

Jos olisinkin ottanut viran Tampereen läheltä ja muuttanut sinne. Jos olisinkin opiskellut Englantia. Jos olisinkin saanut vain yhden lapsen. Jos olisinkin mennyt töihin lasten ollessa pieniä.

Joidenkin jossittelujen kanssa olisi voinut päätyä samaan elämäntilanteeseen. Joidenkin jossittelujen kanssa olisi voinut päätyä yhtä onnelliseksi. Joidenkin jossittelujen myötä elämä olisi voinut olla radikaalisti toisenlaista.

Kuten jos olisin valinnut elämän toisessa maassa toisenlaisen perheen kanssa. Ja nyt tietäisin, kuten tiedän, että mies tykkääkin miehistä.

Joskus on vaan niin onnellinen omista valinnoistaan.