On loistavaa, kuinka Suomen kansa iloitsee ja riemuitsee Leijonien menestyksestä. Kollektiivisesti kansan itsetunto on pilvissä, me näytettiin niille taas, koko maailmalle, ja erityisesti Ruotsille. Kuin olisi taas pieni valkopukuinen sotajoukko lyönyt suuren ja mahtavan Venäjän. Samaa fiilistä.
Menestys on toki hieno juttu. Mutta pistää miettimään, miksei samalla tavalla juhlita, kun joku kirjailija niittää mainetta maailmalla. Tai joku pieni bändi, joka on tuntematon koko Suomen kansalle, vaikka on täältä lähtöisin. Tai joku muotoilija, vaatesuunnittelija, puuseppä, mikä lie. Joku suomalainen saattaa heistä tietää, mutta ei koko kansa, saati, että juhlisi. Eipä ollut kansanjuhlaa Helsingin keskustassa kun Martti Ahtisaari saapui Nobelin rauhanpalkinnon kanssa.
Olisiko rauhassa ollut kuitenkin enemmän syytä juhlia?
2 kommenttia:
se on kato niin että kansan on helppo samaistua jääkiekkojoukkueeseen ja jokaiselle on joku sopiva fanituksen kohde. Mitä se on toisilta pois että jääkiekkosankareita juhlitaan. Kyllä Ahtisaarikin varmasti historiankirjoituksiin pääsee.
Niinpä, ei se ole keltään pois, että jääkiekkosankareita juhlitaan, ja kaikella oikeutuksella niin. Ajattelin vain, että kun niin nostattaa koko kansan itsetuntoa, voitaisiinko yhtä lailla saada sitä itsetunnon nostatusta näistä kaikista muistakin menestyjistä, jotka maailmalla mainetta niittää :-) Juhliahan ei ole koskaan liikaa.
Lähetä kommentti