Viimeaikoina meillä on juteltu siitä mistä lapset tulee. Tyttöjen kanssa, salaattiaineksia pilkkoessa. Myöhemmin juttu jatkui 7-vuotiaan kanssa erilaisista perheistä. Kun jossain perheessä on vähemmän lapsia ja jossain enemmän. Juteltiin siitä, että kaikki eivät halua lapsia tai kovin montaa lasta ja silloin lasten saamista pystyy estämään. Sekä siitä, että kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat tai eivät niin monta kuin haluaisivat. Ja silloin, tai vaikka olisikin jo lapsia, jotkut haluavat ja voivat adoptoida lapsia, kuten muutamassa tuttavaperheessämme.
Tyttö alkoi itkeä kovin surullisena. Koska hän haluaa lapsia sitten isona, ja on niin kovin surullista ajatella, että ehkä ei saakaan, vaikka kuinka haluaa.
Hetki oli hellyyttävä, niin suuria tunteita.
Vaikka ymmärrän, että kaikki ihmiset eivät lapsia haluakaan, syystä tai toisesta, uskon, että se halu on jumalallista alkuperää ja jokaisessa olemassa jossakin vaiheessa. Ei pelkästään biologisena hormonitoimintana, vaan heijastuksena siitä totuudesta, että olemme Jumalan perhettä ja perhe on se muoto, jossa parhaimmassa tapauksessa voimme elää yhdessä Jumalan luona.
Tyttö alkoi itkeä kovin surullisena. Koska hän haluaa lapsia sitten isona, ja on niin kovin surullista ajatella, että ehkä ei saakaan, vaikka kuinka haluaa.
Hetki oli hellyyttävä, niin suuria tunteita.
Vaikka ymmärrän, että kaikki ihmiset eivät lapsia haluakaan, syystä tai toisesta, uskon, että se halu on jumalallista alkuperää ja jokaisessa olemassa jossakin vaiheessa. Ei pelkästään biologisena hormonitoimintana, vaan heijastuksena siitä totuudesta, että olemme Jumalan perhettä ja perhe on se muoto, jossa parhaimmassa tapauksessa voimme elää yhdessä Jumalan luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti