Hiljattain tunsin hyvin vahvasti, että Jumala halusi minun tekevän asian X. Se voisi johtaa asiaan Y, joka olisi hyvä ja kehittävä asia, mutta kenties pelottava minulle heikkouksien omaavalle ihmiselle ja taatusti käytännöllisen toteutuksen suhteen haastava asia. Asia, jonka eteen tulisi nähdä vaivaa ja joka pakottaisi minut ylittämään itseni.
Asian X taikka Y tekeminen sinänsä ei ollut kuitenkaan mitenkään vastenmielistä vaan sellaista, joka olisi myös mukavaa. Ja jota voisin sanoa jopa haluavani, vaikken ollutkaan sitä koskaan aiemmin ajatellut. Varsinkin jos ei olisi niin haastavaa, koska aina mielelläni pääsisin sieltä missä aita matalin, ettei tarvitsisi kovasti ponnistella.
Tein asian X, mutta se ei johtanut asiaan Y, eikä johtanut oikeastaan juuri mihinkään. Vielä ainakaan.
Sellaiselle, joka ei usko Jumalaan, asia saattaa olla itsestään selvä. Jumala ei ole ollut mukana kuviossa millään tavalla. Halusin vain asiaa Y, tai ainakin tehdä asian X, joten tein sen ja keksin selityksiä - ulkoisen attribuution, jolla voin kenties tarvittaessa selittää epäonnistumista.
Sellaiselle, joka uskoo saattaa herätä kysymys: Miksi Jumala halusi minun tekevän asian X, vaikka se ei johtanut mihinkään? Joskus vastaus saattaa olla siinä, että kyseisen asian tekeminen avaa ovia johonkin muuhun kuin siihen, mihin kuvitteli sen johtavan. Joskus vastaus saattaa olla siinä, että asian tekeminen vain muuttaa omaa perspektiiviä, mikä on tarpeellista johonkin toiseen suuntaan lähtemiseen. Joskus vastaus saattaa olla, että Jumala olisi halunnut minun tekevän myös asian Y, mutta sitten muut ihmiset oman vapaan tahtonsa käytöllä estävät sen toteutumisen. Tai vastaus voi olla, että Jumala testaa olisiko oikeasti valmis tekemään sen, minkä Jumala haluaa, vaikka se olisikin epämukavaa tai haasteellista. Muttei kuitenkaan vaadi sen asian tekemistä.
Kaikesta huolimatta, se joka uskoo, vaikkei tietäisi vastausta, edelleen uskoo. Edelleen tietää, että Jumala tahtoi hänen tekevän asian X.
Ja se riittää.
Asian X taikka Y tekeminen sinänsä ei ollut kuitenkaan mitenkään vastenmielistä vaan sellaista, joka olisi myös mukavaa. Ja jota voisin sanoa jopa haluavani, vaikken ollutkaan sitä koskaan aiemmin ajatellut. Varsinkin jos ei olisi niin haastavaa, koska aina mielelläni pääsisin sieltä missä aita matalin, ettei tarvitsisi kovasti ponnistella.
Tein asian X, mutta se ei johtanut asiaan Y, eikä johtanut oikeastaan juuri mihinkään. Vielä ainakaan.
Sellaiselle, joka ei usko Jumalaan, asia saattaa olla itsestään selvä. Jumala ei ole ollut mukana kuviossa millään tavalla. Halusin vain asiaa Y, tai ainakin tehdä asian X, joten tein sen ja keksin selityksiä - ulkoisen attribuution, jolla voin kenties tarvittaessa selittää epäonnistumista.
Sellaiselle, joka uskoo saattaa herätä kysymys: Miksi Jumala halusi minun tekevän asian X, vaikka se ei johtanut mihinkään? Joskus vastaus saattaa olla siinä, että kyseisen asian tekeminen avaa ovia johonkin muuhun kuin siihen, mihin kuvitteli sen johtavan. Joskus vastaus saattaa olla siinä, että asian tekeminen vain muuttaa omaa perspektiiviä, mikä on tarpeellista johonkin toiseen suuntaan lähtemiseen. Joskus vastaus saattaa olla, että Jumala olisi halunnut minun tekevän myös asian Y, mutta sitten muut ihmiset oman vapaan tahtonsa käytöllä estävät sen toteutumisen. Tai vastaus voi olla, että Jumala testaa olisiko oikeasti valmis tekemään sen, minkä Jumala haluaa, vaikka se olisikin epämukavaa tai haasteellista. Muttei kuitenkaan vaadi sen asian tekemistä.
Kaikesta huolimatta, se joka uskoo, vaikkei tietäisi vastausta, edelleen uskoo. Edelleen tietää, että Jumala tahtoi hänen tekevän asian X.
Ja se riittää.
1 kommentti:
Tuo toiseksi viimeinen "Kaikesta huolimatta"-kappale on ihana. Juuri niin. Joskus mulla on ollut sellainenkin kokemus että mun on pitänyt yrittää uudelleen. (Ja joskus taas uudelleen ja taas uudelleen....)
Lähetä kommentti