keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kohtaamisia

Satuin rattaiden ja pienen pojan kanssa samaan hissiin kuin nuori mies - vaikea arvioida ikää, ehkä 15-vuotias - ja tummmaihoinen musliminainen. Nuori mies siinä höpötti jotakin, sanoi, että tilaa on kun kaksi jäi hissin ovien ulkopuolelle, puhui omiaan sen verran, että huomasi, ettei ihan keskivertokansalainen liene.

Hissistä poistuttuaan alkoi melkoisen värikästä kieltä käyttäen jollekin jotakin huudella - siis ei kuitenkaan oikeasti ihmisille vaan itsekseen manailla jotakin asiaa.

Myöhemmin samainen nuori mies tuli taas näköpiiriin kävellen rivakasti ja huudellen perässä kulkeville vartijoille, etteivät seuraisi häntä ja jättäisivät rauhaan.

Ja vielä kolmannen kerran törmäsimme saman hissin luona, kun kaksi poliisia sanoivat tulevansa hänen mukaansa sinne, mistä joku (hänen tuttunsa) oli tulossa häntä hakemaan.

En tiedä tarinaa nuoren miehen takana. En tiedä hänen kuntoaan, diagnoosiaan, vaarallisuuttaan taikka oliko hän kenties luvattomilla teillä. Enkä tiedä mitä tapahtui niinä hetkinä, jolloin emme olleet näkö- tai kuuloetäisyydellä.

Mutta jäin miettimään: kuinka paljon yhteiskuntamme hyväksyy ja kuinka paljon vain haluaa siirtää piiloon kaiken, mikä ei ole jonkun mielestä mieluisaa.
Mutta jäin miettimään.

Ei kommentteja: