lauantai 4. elokuuta 2012

Itsemääräämisoikeus

Missä määrin sitä on lapsella? Missä määrin pitäisi olla? 

Lapsella oli hiljattain kavereita kotona. Leikissä tuli erimielisyyksiä yhden kanssa. Viisaasti muut eivät halunneet ottaa kantaa. Oma lapsi oli sitä mieltä, että jokin asia oli ollut selvä voitto. Toinen väitti kivenkovaan vastaan, ettei ollut. Kyseessä väittelijä-persoona, tämä vieras siis. Ei ollut ensimmäinen kerta. Lapsi soitti minulle ja kertoi tilanteesta ja että kaverin pitää lähteä pois, koska ei pelaa reilusti. Kaveri ei suostunut lähtemään, eikä suostunut tulemaan puhelimeen.

Tilanne saatiin selvitettyä kaikkia osapuolia tyydyttävästi, mutta jäin miettimään: kuinka suuri oikeus lapsella on määrätä omista asioistaan. Saako lapsi käskeä omaa kaveriaan lähtemään pois? Vai käskeekö vanhemmat vaan olemaan kiltisti ja selvittämään tilanteen. Saako lapsi itse päättää keitä haluaa kutsua syntymäpäivilleen? Tai mitä syntymäpäiväjuhlissa tarjoillaan? Saako lapsi päättää mitä pukee päälle vai määritteleekö äidin värienyhdistelemissietokyky sen? Missä vaiheessa määräämisvaltaa pitää antaa lisää? Vai saako vanhemmat sanella vielä aikuisen lapsen opiskelupaikkaa, häävieraslistaa tai talon ostoa?

On äärimmäisen tärkeää opettaa lapselle, kuinka tehdä päätöksiä. Kuinka harkita asiaa eri näkökulmista ja miettiä mikä on paras ratkaisu, ja kenen kannalta parasta ratkaisua etsitään.Yllättävän moni nuori aikuinen ei sitä osaa. On myös tärkeää, että lapsi saa joistakin asioista päättää ihan vain oman mielensä mukaan. Mutta ei suinkaan kaikista. Ääripää kummassa tahansa suunnassa on huono. 

Kuinka paljon odotamme ja oletamme lastemme sietävän tilanteita, joita emme itse sietäisi? Kuinka paljon odotamme lastemme antavan periksi, jotta sopu säilyisi? Millaisiksi haluamme lastemme oikeasti kasvavan? Onko toimintamme sen mukaista? Joskus on ihan hyvä pysähtyä pohtimaan.

1 kommentti:

anrinko kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!