Mikä tekee ihmisestä aikuisen? Ikä tekee lain silmissä aikuiseksi kun täyttää 18 vuotta. Joku kokee tuntevansa olevan aikuinen vasta, kun olosuhteet ovat tietyt: vakituinen työpaikka, oma koti, perhe tai jokin muu vastaava. Joku säilyttää innon leikkiä hautaansa saakka.
Voiko olla aikuinen, jos haluaa leikkiä? Joko lasten kanssa tai omilla (usein kalliilla ja teknisillä) leluillaan (ainakin kun miehistä on kyse) tai muiden samanmielisten kanssa askarrellessa (sitähän se skräppäys ja korttien väsääminen on).
Tässä mielestäni muutama aikuisen mitta: a) ottaa täyden vastuun itsestään ja omasta toiminnastaan, b) osaa ajatella muita ihmisiä eikä keskity vain itseensä, c) ymmärtää olevansa osa suurempaa kokonaisuutta (en nyt meinaa uskonnollisesti osa Jumalan perhettä vaan osa asuinyhteisöään, yhteiskuntaa jne.), d) käyttää aikaansa viisaasti (jos esim. perhettä niin perheellekin jää aikaa eikä kaikki aika hupene töissä tai omien harrastusten parissa)
Moni on aikuinen jo aika nuorena, jotkut eivät koskaan tunnu aikuistuvan. Mutta onneksi kaikki saavat leikkiä, vaikka sinne hautaan saakka.
Voiko olla aikuinen, jos haluaa leikkiä? Joko lasten kanssa tai omilla (usein kalliilla ja teknisillä) leluillaan (ainakin kun miehistä on kyse) tai muiden samanmielisten kanssa askarrellessa (sitähän se skräppäys ja korttien väsääminen on).
Tässä mielestäni muutama aikuisen mitta: a) ottaa täyden vastuun itsestään ja omasta toiminnastaan, b) osaa ajatella muita ihmisiä eikä keskity vain itseensä, c) ymmärtää olevansa osa suurempaa kokonaisuutta (en nyt meinaa uskonnollisesti osa Jumalan perhettä vaan osa asuinyhteisöään, yhteiskuntaa jne.), d) käyttää aikaansa viisaasti (jos esim. perhettä niin perheellekin jää aikaa eikä kaikki aika hupene töissä tai omien harrastusten parissa)
Moni on aikuinen jo aika nuorena, jotkut eivät koskaan tunnu aikuistuvan. Mutta onneksi kaikki saavat leikkiä, vaikka sinne hautaan saakka.
2 kommenttia:
Aikuisuus onkin jännä käsite. Biologisestihan sitä kai on aikuinen, kun on sukukypsä. Mutta se henkinen puoli sitten.....
Sulla tossa listassa olikin muutama varmaan aika keskeinen henkisen kypsyyden mitta. Varsinkin tuo vastuun ottaminen on sellainen yllättävän tärkeä pointti. On ihmisiä, jotka eivät ikinä ota vastuuta asioista, joita ympärillä tapahtuu - eivät edes omista reaktioistaan. Kaikki on aina toisen syytä. Miten tällaisen "aikuisen" saisi heräämään? Ilman että pahoittaa hänen mieltään?
Joskus mietin sitäkin, mikä siinä aikuisena olemisessa on niin tavoiteltavaa? Suurin osa lapsista odottaa sitä, varsinkin teini-ikäiset. Sitten, kun ollaan aikuisia, haluttaisiin olla taas nuoria. Ainakin moni.
Luettuani ihan nimekkäiden gurujen kasvatustieteellisiä kirjoja viime aikoina, järkytyin huomatessani monta, monta kertaa saman kielellisen lipsahduksen: "Lapsen ihmiseksi kasvaminen". Ihmiseksi kasvaminen? Eikö lapsi ole ihminen? Ensimmäisellä kerralla päättelin tämä olleen vain ajatusvirhe, mutta se toistui, ja toistuu säännöllisesti näissä teksteissä. Ehkä jonkun mielestä pikku juttu, mutta itse korjaisin tuon kyllä välittömästi "ihmisenä kasvamiseksi".
Mutta jonkinlaisesta asenteesta tämä "lipsahdus" ehkä kertoo? Tavoite on aikuisuus; lapsen katsotaan olevan ihmisenä keskeneräinen. Entä jos ajateltaisiin, että lapsi on jo aivan täysi ihminen, sellaisena kuin on, lapsena?
Aivan, lapsi on jo oma itsensä, ihminen, arvokas. Toisaalta kukaan meistä ei varmasti ole koskaan "valmis" ihminen.
Muistan itsekin lapsena niin monesti unelmoineeni, voikun olisin aikuinen. Miksi? Prinsessavaiheessa siksi, että voisin saada ne häät, joita oli paperilla jo moneen kertaan suunniteltu. Muita syitä en muistakaan :-)
Lähetä kommentti