lauantai 1. toukokuuta 2010

Perinteitä ja tapoja

Jouluun on ollut helppo muodostaa oman perheen tapoja. Joitain tullut äidin perheestä, joitain isän perheestä, joitain ihan omia juttuja. On ollut paljon, mistä valita ne parhaat. Pääsiäisenä on ollut helppo ja kiva kutsua naapurin lapset mukaan etsimään pääsiäismunia pihalta.

Vappu on ollut aina vaikeampi juttu. Aikoinaan käveltiin vappuaattona keskellä päivää äidin kanssa torilla ja sain ostaa jonkin vappuhärvelin. Yleensä sellaisen vappuhyrrän. Näin ainakin muistan. Isoa foliopalloa en kovin montaa kertaa saanut, mutta enpä tainnut sellaista kovin intensiivisesti mankua.

Koulussa oli aina vappujuhlat, joko koko koulun naamiaiset tai sipsin ja karkin syöntiä oman luokan kesken. Teini-iässä piti mennä Helsingin keskustaan, ihan vain kävelemään ja istuskelemaan, joskus Mantan lakitusta katsomaan. Muutaman vuoden jälkeen se kävi tavattoman tylsäksi. Sitten vissiin oltiin enemmän vaan kaveriporukalla jossain - ja tehtiin jotain.

Ei oikein ole, mistä ammentaa tapoja omalle perheelle. Tähän asti kerhossa ja koulussa on ollut vappujuhlat, lapsille siinä jonkin verran vappumeininkiä. Ja foliopallot hankitaan ja herkkuja syödään. Kuten monet kyselyyn vastaajista, mielekkäimmältä tuntuu viettää vappua ystäväperheen/perheiden kanssa. Jotenkin vaan vappu aina tulee niin nopeasti ja juuri viikkoa aiemmin on ollut yhdet synttärijuhlat, joten suunnittelu ja kutsuminen jää.

Ehkä ensi vuonna.

Ei kommentteja: