torstai 29. huhtikuuta 2010

Surullisia päiviä

Joskus tulee tehtyä ja päästettyä suusta asioita, joita jo suunsa avatessaan tietää, ettei todellakaan pitäisi. Mutta siinä vaiheessa on liian myöhäistä. En tiedä mikä on kamalampi tunne kuin satuttaa toista, tietäen, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Anteeksi voi pyytää ja anteeksi voi saada. Vaikeampi on antaa itselle anteeksi. Ja vaikka kaikinpuolinen anteeksianto tapahtuisikin, haavat pysyy helposti auki jonkin aikaa.

Kristuksen sovitus parantaa kaikki haavat. On helppo uskoa siihen muiden kohdalta. Vaikeampi on käyttää sovituksen voimaa omien haavojen parantamiseen.

Suomalainenhan nimittäin pärjää ihan yksin eikä apua kaipaa.

Ei kommentteja: