keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

En voi olla oma itseni

"Äiti, mä en voi olla oma itseni, jos mä en saa määrätä, että mulla on uimapuku päällä!" Kohta 4 v. alkoi murisemaan, kun puolenpäivän jälkeen käskin riisua uimapuvun pois ja pukea vaatteet päälle. Aamulla oli leikitty retkeilyä uimarannalle ja hän oli halunnut edelleen olla uimapuvussa.

Samanlaista perustelua olen kuullut moneen muuhunkin asiaan: En voi toteuttaa itseäni tarpeeksi, jos minulla on lapsia. En voi olla oma itseni , jos kuulun johonkin uskontoon, joka asettaa minkäänlaisia rajoituksia tai antaa minkäänlaisia ohjeita. En voi olla oma itseni tässä parisuhteessa, jos en saa ihan vapaasti tehdä ihan mitä huvittaa ihan milloin huvittaa. Lapset eivät voi olla oma itsensä, aito persoonallisuutensa, jos heiltä vaaditaan missään tilanteessa tietynlaista käyttäytymistä.

Tilanteesta riippuen ihmisen elämän yksi vaativa tehtävä on löytää tasapaino kaiken tämän välillä. Kuinka olla täysin oma itsensä ottamalla kuitenkin muut ihmiset ja olosuhteet huomioon? Aika moni voi toteuttaa riittävästi itseään perhe-elämän ohessa. Aika moni pystyy olemaan oma itsensä mielipiteineen ja tekoineen uskonnolliseen järjestöön kuuluvana. Aika moni on onnellisesti parisuhteessa toteuttaen itseään ja tehden itselle tärkeitä asioita sekä antaen puolison myös tehdä näin ja silti sovittaa se kaikki siihen yhteiseen elämään. Ja aika moni lapsi on ihan oma persoonansa , vaikka käyttäytyvätkin hyvin yhteiskunnallisten normien mukaan.

Omana itsenä oleminen ei tarkoita sitä, että kaiken täytyy tapahtua aina juuri niin kuin minä haluan. Se on ihan vain itsekeskeisyyttä.

Ei kommentteja: