lauantai 10. huhtikuuta 2010

Jonain päivänä

Nyt näkyy jo monta pihaa lumettomana tai ainakin lähes lumettomana, kukkiakin jo kukkimassa. Tällaisena aurinkoisena päivänä näyttää todella piristävältä ja ihanalta. Sitten tulee omalle pihalle, joka on varjoinen ja vielä ihan lumessa, vähän Tuijan latvat pilkistelee lumikasan alta. Sitä melkein masentuu.

Varsinkin naiset usein vertaa itseään toisiin. Tuolla on onnelliselta vaikuttava perhe, varallisuutta, kaunis koti, tavattomasti lahjoja ja kykyjä, kauniit lapset ja itsekin on aina huoliteltu ja kaunis. Tai loistava ammatti, mielenkiintoisia harrastuksia ... Joskus tuntuu siltä, että "kaikilla muilla" on kaikki ainakin lähes täydellistä. Ja itsellä se varjoinen piha vielä puolenmetrin lumipeitteellä.

Silloin on hyvä yrittää muistaa, että kyllä se kevät vielä omallekin pihalle saapuu. Joskus asiat vaan vievät enemmän aikaa. Ja jos ei omin voimin pysty sitä kevättä pihallaan näkemään, voi aina jutella Jumalalle ja kysyä "Millaisena Sinä näet minut?". Varmasti Hänen silmissään kuva meistä ja elämästämme on paljon myönteisempi kuin omissa silmissämme tällaisina vertailun hetkinä.

Ei kommentteja: