Draamakuningatar

Meillä asuu sellainen, pieni vielä, mutta suurta draamaa. Jokin (taas) keitti tänään yli ja huutoa sai osakseen kaikki tielle osuvat. Äiti hermostui ja uhkasi: "Vielä jos kerran huudat rumasti jollekin, jää huomiset karkkipäivän karkit saamatta." Muisti sen vähän aikaa, (puoli minuuttia ehkä, kolme rappusta ylöspäin) ja sitten tuli taas jotain huutoa. "Selvä, et syö huomenna yhtään karkkia."

En tiedä miten ilta meni, tässä vaiheessa piti lähteä ja kun palasin, olivat kaikki jo sängyissä, hereillä vielä. Epätoivoinen pyyntö: "Äiti, enkö mä oikeasti saa yhtään karkkia huomenna?". Juteltiin. Kerroin taivaan Isän suunnitelmasta: Hän antaa käskyjä ja kieltoja. Koska me jokainen kuitenkin tehdään virheitä, Hän antoi Kristuksen sovittaa syntimme. Virheistämme ja synneistämme huolimatta voimme päästä taivaan Isän luo, kun hyväksymme sovituksen ja teemme parannuksen synneistämme. Niinpä tyttö pyysi anteeksi niiltä keille oli huutanut, pyysi anteeksi Jumalalta, että oli tehnyt väärin ja lupasi ruveta nukkumaan nätisti. Saa huomenna karkkinsa.

Miksi mun pitäisi olla armottomampi kuin Jumala? Jumalan asioissa kun on kaiken lisäksi kyse suuremmista asioista. Jos hänelle kelpaa katumus ja parannus, saa luvan kelvata minullekin.