On se vaan niin helppoa olla rehellinen. Siis niissä isoissa asioissa. Maksaa verot, antaa väärin annetut vaihtorahat takaisin, olla keksimättä valheita ihmisistä, olla varastamatta jne.
Mutta on se vaan välillä niin vaikeaa. "Äiti, mä haistan suklaata, mitä sulla on suussa?" nielaus "Vaan jotain syötävää..." "Äiti, se haisee suklaalta, onko sulla suklaata suussa?" "Ei ole, mä vaan söin..." No niin ei ole, kun se tuli jo tuossa aiemmin nielaistua...
Mutta on se vaan välillä niin vaikeaa. "Äiti, mä haistan suklaata, mitä sulla on suussa?" nielaus "Vaan jotain syötävää..." "Äiti, se haisee suklaalta, onko sulla suklaata suussa?" "Ei ole, mä vaan söin..." No niin ei ole, kun se tuli jo tuossa aiemmin nielaistua...
Sitä haluaa opettaa lapsilleen rehellisyyttä ja kristittynä erityisesti tuntuu että paitsi että haluaa olla rehellinen, myös pitäisi olla rehellinen. Joskus se(kin) on vaan hiukka hankalaa. On vielä aika helppo olla suoraan valehtelematta, mutta tällaisesta totuuden kertomatta jättämisestä usein yllättää itsensä.
Joskus taipuu ja sanoo: "Joo, otin suklaata, tekin saatte sitten välipalalla."
2 kommenttia:
Heh mä oon niin tyly mutsi, että sanon vaan, että joo syön suklaata, mutta se onkin niitä aikuisuuden hyviä puolia, että saa syödä suklaata silloin kun huvittaa. Mistäköhän johtuu, että meidän lapsilla on jostain tullut sellainen käsitys, että aikuisena on ihan kivaa...?
hei toi onkin hyvä keino innostaa aikuisuuteen!
Lähetä kommentti