Unelmia

Pojasta tulee huippupelaaja Arsenaliin. Isona siis. Pelaamista harjoitellaan ahkerasti, tosin ei juuri niitä juttuja, joita äiti tai isä sanoo, että erityisesti kannattaisi harjoitella. Eikä suostuta lähtemään juoksulenkille. Vatsalihaksia sentään tekee päivittäin, punnerrukset tuppaa olemaan teknisesti vielä hieman koomillisia.

Olihan niitä unelmia itselläkin. Perhe -se on. Tohtorin väitöskirja - ehkä vielä jonain päivänä. Kirjan julkaiseminen - jos jaksaisi keskittyä ja vielä sattuisi hyvään saumaan ottamaan yhteytttä kustantajaan, joka olisi myötämielinen. Saksofonin soittaminen - no, olinkin ajatellut, että sitten eläkkeellä. Kumma kyllä, uusia unelmia ei ole tullut. Tai no, tietysti se hervottoman iso itse suunniteltu kivitalo isolla tontilla, loistavalla sijainnilla ja sinne lapset, jotka eivät koskaan sotke. Mutta se onkin ihan vain kuviteltu unelma. Muiden unelmien eteen saattaa vielä joskus tehdäkin jotain.

Pitänee unelmoida lisää.