Viikonloppuna meillä oli yleiskonferenssi. Se tarkoittaa maailmanlaajuista konferenssia, johon osallistutaan joko paikanpäällä Salt Lake Cityssä, eri puolilla maailmaa seurakuntakeskuksissa satelliitin välityksellä tai kotona tai muualla internetin kautta. Konferenssin aikana on 5 kahden tunnin kokousta. Käytännössä täällä Suomessa kuunnellaan/ katsellaan neljä, viimeisin tulee yöaikaan. Tältä sivulta voi kuunnella kokouksen puheita, kielen voi valita itse: http://www.lds.org/conference/languages/0,6353,310-1,00.html
Konferenssin kussakin kokouksessa kuorojen musiikkiesitysten lisäksi kuullaan n. 6 puhetta. Puhujina on mm. profeetta (Thomas S. Monson tällä hetkellä), apostoleita, naisten, lasten ja nuorten järjestöjen johtajia ja muita johtajia. He saavat itse valita puheidensa aiheet ja tekevät sen rukoillen ja etsien innoitusta mitä Herra haluaa heidän puhuvan juuri nyt kirkon jäsenille ympäri maailmaa.
Joskus kokouksissa tuntuu olevan selkeä teema. Luonnollisesti pääsiäisen aikaan puhutaan jonkin verran pääsiäiseen liittyvistä asioista. Tällä kertaa tuntui, että puhuttiin enemmän perheestä ja erityisesti vanhempien roolista lastensa opettajina ja kasvattajina. Ei mitään uutta. Paljon samaa, mistä keskustellaan usein mielipidepalstoillakin: vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapsiaan, ei minkään muun instituution. Vanhemmat ovat siitä vastuussa. Useinhan puhutaan täällä Suomessakin kuinka kasvatusvastuuta yritetään siirtää enemmän esimerkiksi kouluille.
Puheissa puhuttiin myös esimerkin periaatteesta: lapsi yleensä seuraa vanhempiensa esimerkkiä, ennemmin kuin niitä sanallisia opetuksia ja kehotuksia. Varsinkin jos opetukset ja teot ovat ristiriidassa. Ei mitään uutta.
Mutta asioista on syytä puhua niin kauan kun niissä on parantamisen varaa. Meillä ainakin on :-)
Konferenssin kussakin kokouksessa kuorojen musiikkiesitysten lisäksi kuullaan n. 6 puhetta. Puhujina on mm. profeetta (Thomas S. Monson tällä hetkellä), apostoleita, naisten, lasten ja nuorten järjestöjen johtajia ja muita johtajia. He saavat itse valita puheidensa aiheet ja tekevät sen rukoillen ja etsien innoitusta mitä Herra haluaa heidän puhuvan juuri nyt kirkon jäsenille ympäri maailmaa.
Joskus kokouksissa tuntuu olevan selkeä teema. Luonnollisesti pääsiäisen aikaan puhutaan jonkin verran pääsiäiseen liittyvistä asioista. Tällä kertaa tuntui, että puhuttiin enemmän perheestä ja erityisesti vanhempien roolista lastensa opettajina ja kasvattajina. Ei mitään uutta. Paljon samaa, mistä keskustellaan usein mielipidepalstoillakin: vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapsiaan, ei minkään muun instituution. Vanhemmat ovat siitä vastuussa. Useinhan puhutaan täällä Suomessakin kuinka kasvatusvastuuta yritetään siirtää enemmän esimerkiksi kouluille.
Puheissa puhuttiin myös esimerkin periaatteesta: lapsi yleensä seuraa vanhempiensa esimerkkiä, ennemmin kuin niitä sanallisia opetuksia ja kehotuksia. Varsinkin jos opetukset ja teot ovat ristiriidassa. Ei mitään uutta.
Mutta asioista on syytä puhua niin kauan kun niissä on parantamisen varaa. Meillä ainakin on :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti