Kuuntelin radio deitä taas. Siellä keskusteltiin aiheesta onko Raamattu erehtymätön. Yksi keskustelija esitti näkemyksen, että on vaikea ymmärtää seuraavaa asiaa: Jos kerran Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta, miten siinä voi olla ristiriitoja ja virheitä.
Ehkä se on vaikea ymmärtää. Pyhä Henki kertoo totuuden. Luonnollisesti voi siis ajatella, että jos sanoo tai kirjoittaa jotakin Pyhän Hengen alaisuudessa, se mitä sanoo tai kirjoittaa, on totta. Mutta...
Henkilö, joka asian sanoo tai kirjoittaa, on kuitenkin ihminen. Tiedän omasta elämästäni, että voin tuntea Pyhän Hengen kertovan minulle jotain. Jos en kirjoita sitä heti ylös, saatan unohtaa asian. Tai jos kirjoitan asian ylös, saatan myöhemmin asiaan palatessani huomata, että olen muistanut asian väärin ja kenties kertonut siitä väärästä muistikuvastani muille ihmisille. Voin myös tuntea Pyhän Hengen kertovan minulle jotain, mikä on totta. Kun kerron siitä muille, voin kuitenkin lisätä siihen omia ajatuksiani mukaan, ja kuulija saattaa saada mielikuvan, että se kaikki, mitä sanon, on sitä, minkä sanon Pyhän Hengen kertoneen minulle.
Uskomme Raamatun olevan Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty. Yleisessä tiedossa - historiaa tutkimalla - on, että Raamattu ei ole alunperin ollut nykyisessä muodossaan, vaan verrattain hiljattain kirkollisessa kokouksessa erinäiset miehet ovat päättäneet, mitä Raamattuun otetaan mukaan ja mitä ei. Monista kohdista on ollut kiistoja ja niin ikään niistä on päätetty otetaanko ne mukaan vai ei sekä miten ne käännetään alkuperäisestä kielestään. Raamatussa on monia kohtia, jotka ovat suoraan sitä, mitä Jumala on sanonut kansalleen. Raamatussa on myös monia kohtia, jotka ovat kansan historiaa. Ehkä Jumala on innoittanut kirjoittamaan tiettyjä historian asioita, ehkä kirjoittaja on itse valinnut, mitä kirjoittaa. Silloin on hyvä muistaa, että historia on aina jonkun tulkinta tapahtumasta (Opetus Jukka Rantalalta Helsingin Yliopistosta).
Vaikka uskon Raamattuun Jumalan sanana ja vaikka uskon, että se sisältää virheitä, se ei vähennä kirjan arvoa. Raamattua lukemalla voin oppia tuntemaan Jeesusta ja Jumalaa, ennen kaikkea siten, että lukiessani Pyhä Henki voi opettaa minulle juuri niitä asioita, joita sillä hetkellä tarvitsen.
Ehkä se on vaikea ymmärtää. Pyhä Henki kertoo totuuden. Luonnollisesti voi siis ajatella, että jos sanoo tai kirjoittaa jotakin Pyhän Hengen alaisuudessa, se mitä sanoo tai kirjoittaa, on totta. Mutta...
Henkilö, joka asian sanoo tai kirjoittaa, on kuitenkin ihminen. Tiedän omasta elämästäni, että voin tuntea Pyhän Hengen kertovan minulle jotain. Jos en kirjoita sitä heti ylös, saatan unohtaa asian. Tai jos kirjoitan asian ylös, saatan myöhemmin asiaan palatessani huomata, että olen muistanut asian väärin ja kenties kertonut siitä väärästä muistikuvastani muille ihmisille. Voin myös tuntea Pyhän Hengen kertovan minulle jotain, mikä on totta. Kun kerron siitä muille, voin kuitenkin lisätä siihen omia ajatuksiani mukaan, ja kuulija saattaa saada mielikuvan, että se kaikki, mitä sanon, on sitä, minkä sanon Pyhän Hengen kertoneen minulle.
Uskomme Raamatun olevan Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty. Yleisessä tiedossa - historiaa tutkimalla - on, että Raamattu ei ole alunperin ollut nykyisessä muodossaan, vaan verrattain hiljattain kirkollisessa kokouksessa erinäiset miehet ovat päättäneet, mitä Raamattuun otetaan mukaan ja mitä ei. Monista kohdista on ollut kiistoja ja niin ikään niistä on päätetty otetaanko ne mukaan vai ei sekä miten ne käännetään alkuperäisestä kielestään. Raamatussa on monia kohtia, jotka ovat suoraan sitä, mitä Jumala on sanonut kansalleen. Raamatussa on myös monia kohtia, jotka ovat kansan historiaa. Ehkä Jumala on innoittanut kirjoittamaan tiettyjä historian asioita, ehkä kirjoittaja on itse valinnut, mitä kirjoittaa. Silloin on hyvä muistaa, että historia on aina jonkun tulkinta tapahtumasta (Opetus Jukka Rantalalta Helsingin Yliopistosta).
Vaikka uskon Raamattuun Jumalan sanana ja vaikka uskon, että se sisältää virheitä, se ei vähennä kirjan arvoa. Raamattua lukemalla voin oppia tuntemaan Jeesusta ja Jumalaa, ennen kaikkea siten, että lukiessani Pyhä Henki voi opettaa minulle juuri niitä asioita, joita sillä hetkellä tarvitsen.
2 kommenttia:
Kiinnostavaa pohdintaa jälleen. Ramaattuun on monta tapaa suhtautua. Minulla suhtautuminen noudatti seuraavaa kaavaa: usko, kieltäminen, kunnioitus.
Teksti on hyvin puhuttelevaa. Siihen uskominen sinällään olisi varmasti hyvin lohduttavaa. Näin halusin joskus ajatellakin. Sitten tuli kyseenalaistamisvaihe ja olin valmis heittämään koko kirjan nuotioon. "Mitä väliä on kirjalla, jota on editoitu ties kuinka monta kertaa vuosisatojen aikana?" Nykyisillään kuitenkin kunnioitan vanhaa teosta; vaikka sen nimiin on kaikenlaista vääryyttäkin pistetty vuosisatojen aikana, on se myös hyvin kiinnostava folkloristinen kirjoituskokoelma sivistyksemme alkuajoilta. Ehkä kuitenkin jotain tärkeämpääkin kuin nuotionsytyke. ;)
Ehdottomasti tärkeämpää kuin nuotionsytyke :-). Kirjallisesti se todellakin on myös mielenkiintoinen teos. Joskus ei voi kuin hekotella, kun jotkut kohdat Raamatussa vaan ovat niin herkullisen humoristisia meidän länsimaisesta näkökulmasta katsottuna. Joskus olisi mielenkiintoista keskustella Raamatusta sellaisen henkilön kanssa, joka pystyy lukemaan sitä esim. hepreaksi ja joka ymmärtää kirjassa kuvatun kulttuurin omana kultuurinaan.
Lähetä kommentti