lauantai 24. huhtikuuta 2010

Olispa aina

"Mä haluaisin, että joka päivä olisi mun synttärit". Niin ymmärrettävä halu. Onhan se ihanaa, kun saa lahjoja ja olla huomion keskipisteenä. Mutta olisiko se kivaa aina, joka päivä. (No ei ainakaan äidille!)

Mormonin kirjassa on kohta, jota usein lainataan. Sanoma menee näin: Kaikessa on oltava vastakohtaisuutta. Jos ei olisi tuskaa ja surua, ei voisi kokea iloa... Jos kaikki olisi sitä yhtä ja samaa ihanaa, se ei enää olisi ihanaa, koska ei olisi kokemusta mistään muusta.

Jos joka päivä söisi herkkuja, maistuisiko ne enää suussa hyvältä? (Puhumattakaan siitä pahasta olosta ja ähkystä mikä siitä tulisi? Jos töissä olisi aina kivaa, olisiko se tylsää? Jos elämä menee aina ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä, onko se mielekästä? No, se lienee aika hypoteettinen kysymys, eiköhän kaikki koe vastoinkäymisiä, moni jo ihan pienenä kun äiti sanoo EI!

Moneen asiaan se varmasti pätee. Mutta ehkä ei ihan kaikkeen. Kyllä mä uskon, että olisin ollut ihan yhtä iloinen jokaisesta lapsesta ilman sitä synnytyksen kipua. :-)

1 kommentti:

heini kirjoitti...

Viisas on suunnitelma tuo. Kyllä sen huomaa ainakin jälkikäteen. Siis esim. sen jälkeen kun asiat ei menneet niinkuin itse halusi.