On ollut kiva valmistella pääsiäistä. Ohra kasvaa, narsissit ruukussa avaavat nuppujaan, pajunkissaoksat on polvia myöten lumessa kahlaten haettu ja pääsiäismunia hankittu.
Pääsiäinen on itselle aika ristiriitaisia ajatuksia herättävä aika. Tykkään kovasti yllämainituista pääsiäisen "oheistuotteista". Sitä kuitenkin haluaisi, että pääsiäisenä itse pääsiäisen sanoma tulisi myös esille. Jouluna on jotenkin helpompaa yhdistää joulun todellinen sanoma ja merkitys ja joulupukki lahjoineen. Pääsiäisen sanoma on niin erilainen. Pääsiäisen sanoma on koko evankeliumin ja uskon ydin. Jeesuksen kärsimys Getseman puutarhassa jokaisen maailmaan syntyneen ja syntyvän ihmisen syntien puolesta, Hänen kuolemansa ristillä, henkensä vapaaehtoinen luovuttaminen kuoleman käsiin ja Hänen ylösnousemuksensa ja paluunsa takaisin Taivaallisen Isän luo näyttäen meille kaikille tien, jota kulkea, on kaiken ydin. Ilman niitä ei ole meidän uskoamme.
Koska asia on niin olennainen ja tärkeä, siihen haluaisi keskittyä paremmin. Mutta... koska siinä on evankeliumin ydin, siitä tulee keskusteltua niin usein. Käsitellään kirkossa tai kotona lähes mitä tahansa uskoon liittyvää asiaa, aina nämä asiat tulee esiin. Aina niistä puhutaan. Kuva Mariasta, joka tapaa ylösnousseen Jeesuksen, on tyttöjen huoneen seinällä. Sen näkee joka päivä.
Ehkä jonain päivänä löydän tasapainon pääsiäismunien ja pääsiäisen todellisen sanoman välillä. Mutta mielummin pääsiäisen sanoma on läsnä jokapäiväisessä elämässä, kuin että sitä ajattelisi suuremmin ja ainoastaan siihen keskittyen kerran vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti