Autossa tänään kohta neljävuotias alkoi itkemään: "Mä en halua ikinä mennä naimisiin." Muutamassa sekunnissa ehti käydä mielessä monta asiaa, jossa itse on mennyt vanhempana metsään, monta asiaa, jota parisuhteessa olisi voinut hoitaa paremmin. Iski jo syyllisyys: "Olemmeko me antaneet lapsillemme niin kamalan kuvan naimisissa olemisesta ja perhe-elämästä, että lapsi ei sitä suurin surminkaan halua, vaan ajatuskin siitä saa itkemään.
No, syy selvisi. Hän ei halua mennä ikinä naimisiin, koska hän haluaa aina asua äidin ja isin kanssa yhdessä. Isosisko sitten diplomaattina ehdotti, että voithan sinä mennä naimisiin ja sitten voitte yhdessä miehen kanssa asua äidin ja isin kanssa samassa talossa.
Näin tänään. Yleensä meillä kyllä suunnitellaan sitä, että "sitten kun mulla on lapsia niin sitten mä tuon ne sulle hoitoon kun sitten sä olet mummi".
Sopii. Perhe on ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti