miten jotkut päivät alkaa karjunnalla ja huudolla, koko päivänä mikään ei ole hyvin ja iltaan mennessä ihan jokainen on kiukkuinen, ainakin ollut jossain vaiheessa päivää. (Meidän 5 v siis on aikamoinen draama queen). Ja sitten toiset päivät on pelkkää auringonpaistetta niin talon ulkopuolella kuin sisäpuolellakin. Kaikille jaetaan pusuja, paitsi sille isoveljelle, joka ärähtää jos edes yrittää, kerrotaan kuinka rakastetaan, autetaan kaikkia pyytämättä ja tehdään muuten vaan kaikkea ihanaa.
Kaipa olisi aika tylsää, jos aina olisi ihanaa... Sitä vaan toivoo, että tässä kasvun vuosien aikana se ihanuus jäisi vallitsevaksi olotilaksi ja känkkäränkkä piipahtaisi vain silloin tällöin. Siihen yrittää omalla viisaudellaan ja ymmärryksellään lasta ohjata, mutta hänen on tehtävä itse valintansa. Onneksi taivaan Isän ymmärrys ja viisaus on suurempaa, kun hän yrittää ohjata meitä. Itse vaan ei ole usein sen parempi kuulemaan ja ottamaan vastaan ohjausta kuin se 5 v keskellä kiukkukohtausta.
Onnneksi on aikaa oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti