Saman asian voi nähdä niin monelta kantilta. Niin ihanaa kun sataa vettä. Se on vettä, ei lunta. Vettä, joka auttaa sulattamaan lunta. Ihanaa! Niinhän se oli marraskuussa, kun lunta satoi, ihanaa! Ja joulukuussa kun lunta satoi, ihanaa! Eilen, kun lunta satoi, kamalaa!
Joskus näkemykseemme vaikuttavat ulkoiset olosuhteet - kun sitä lunta on niin paljon se ei vaan enää ole ihanaa. Useammin kuitenkin näkemykseemme vaikuttavat sisäiset olosuhteet, asenteet, tunteet, halut. Meidän uskoa moititaan usein rajoittavaksi. Kymmenen käskyn lisäksi on muita käskyjä ja ohjeita, joita noudatamme. Joku näkee sen pakottavana, rajoittavana, kahlitsevana. Toinen näkee sen vapauttavana. On hienoa, että joku, joka on viisaampi kuin minä on sanonut mitä kannattaa välttää ja mitä kannattaa tehdä, että elämä olisi mahdollisimman onnellista. Ihan niin kuin me vanhempina tiedämme monta asiaa paremmin kuin ne meidän pienet lapset. Joten me annamme ohjeita, neuvoja, jopa käskyjä ja kieltoja, jotta he voivat olla turvassa ja mahdollisimman onnellisia.
Lapset usein kiukuttelee, joskus noudattaa ohjeita innoissaan, joskus jopa pyytää ohjeita ja apua. Ihan niin kuin mekin. Jokaisella meillä on vapaus valita seurataanko ohjeita vai ei. Jos emme seuraa ohjeita, seuraukset kuitenkaan eivät ole vapaavalintaisia. Kun lasta kielletään juoksemasta autotielle ja hän on tottelematon, hän saattaa hyvinkin juosta autotielle ilman sen kummempaa vahinkoa, montakin kertaa. Mutta jonain päivänä varomattomuus saattaa olla kohtalokasta. Jumalan käskyjä ja kieltoja voi myös usein rikkoa pitkäänkin ilman näkyviä seurauksia, mutta jonain päivänä se voi olla kohtalokasta. Mutta ei niitä sen takia noudateta, ettei vaan kävisi mitään pahaa. Käskyjä noudatetaan, jotta voisi olla mahdollisimman onnellinen ja auttaa muita olemaan mahdollisimman onnellisia.
Kaikki on näkökulmasta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti