sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Sananvapaus

Muutin kommenttieni asetusta, ne kulkevat tarkistettavaksi vain, jos kommentoi yli kolme päivää vanhoja tekstejä. Koska onhan Suomessa sananvapaus.

Mitä se oikeasti tarkoittaa? Meillä ei kotona ole sananvapautta. Lapset ei saa kiroilla. (Vanhemmatkaan ei kiroile). Meillä ei ketään saa sanoa tyhmäksi tai edes tylsäksi. Asiat voi tuntua tyhmiltä, mutta niistäkään ei yleensä puhuta tyhminä vaan yritetään opettaa ilmaisemaan miksi ei pidä jostakin asiasta. Ei siis niin, että "tää kirja on tyhmä, kun se ei tottele mua" vaan "mä en saa tätä kirjaa pysymään niin kuin mä haluaisin ja se harmittaa mua ihan hirveästi". Meillä ei myöskään saa kutsua toisia perheenjäseniä tai muita ihmisiä ihan millä nimityksellä haluaa. Mikä hirmuvalta. Sananvapautta on kyllä siinä, että jokainen saa tuoda mielipiteensä esille asiasta kuin asiasta, kunhan pyrkii tekemään sen kohteliaasti. Ja mielellään myös huutamatta.

Kirkossa keskustellaan asioista hyvinkin laajasti usein. Jokaisella on vapaus sanoa oma mielipiteensä asiasta. Asioista saa olla eri mieltä. On asioita, joista pyhät kirjoitukset ja profeetat ovat sanoneet: "Näin se on." Suurin osa uskoo yleensä sen asian olevan niin, ei siksi, että joku on sen ylhäältä sanonut, vaan siksi, että joku Jumalan kutsuma on sen sanonut ja ihminen on saanut Pyhältä Hengeltä joko pyytämättä tai rukouksessa kysyen vahvistuksen asialle, että niin se on. Mutta silti jokainen saa olla sitä mieltä mitä on. On paljon asioita, joista ei ole sanottu: "Näin se on," vaan asiat on jätetty ihmisten itse mietittäväksi. Silloin varsinkin keskusteluissa on monenlaisia mielipiteitä.

Samoin on usein muiden uskontokuntiin kuuluvien kanssa keskustellessa. Osa mielipiteistä on samoja, osa erilaisia. Sananvapautta on se, että voidaan keskustella asioista yli uskontorajojen, ilmaisemalla mielipiteemme kohteliaasti, huutamatta. Sananvapautta ei ole toisen uskon haukkuminen, mitätöiminen tai vääristeleminen.

Sananvapautta on kunnioittavasti keskusteleminen.

Ei kommentteja: