Kirjoittaessani perheopintojen esseetä on tullut selväksi, että määritelmät perheestä vaihtelevat kulttuurien välillä ja kulttuurien sisällä. Kuuluvatko isovanhemmat perheeseen vai pelkästään vanhemmat ja lapset? Voiko olla perhettä ilman lapsia? Pitääkö perheen vanhempien olla eri sukupuolta? Entä sedät, tädit ja serkut? Tai se naapurin täti, jota näkee enemmän kuin verisukulaisia... Kuka uusperheessä on kenenkin perhettä. Onko perhe todella se ryhmä ihmisiä, jotka syövät samasta jääkaapista?
Selvää kuitenkin on, että ihmisillä ympäri maailmaa on sisäsyntyinen kaipaus perheeseen. Yksilöllisiä poikkeuksia tietenkin on, mutta pääsääntöisesti, kulttuurista riippumatta. Yhteistä on myös toive siitä, että perhe-elämä olisi mahdollisimman hyvää. Tätä perheen kaipuuta selitetään monin tavoin, esimerkiksi kulttuurin aikaansaannoksena tai evoluution aikaansaannoksena... Onko ihan mahdotonta ajatella, että syy perheen kokemiseen tärkeänä ja itselle arvokkaana, elämässä tavoiteltavana olotilana, on siinä, että tulemme maailmaan perheestä? Siinä, että elimme perheenä ennen kuin synnyimme tänne?
Ei ainakaan meille mormoneille :-). Jumala on meidän taivaallinen Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan. Perhe on osa Hänen suunnitelmaansa meidän onnemme edistämiseksi. Onneksi niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti