Kuuntelin autossa radio deitä tänään. Suomessa tehdään paljonkin "hengellistä poppia", en tiedä mikä virallinen termi on. Meidän kirkossa moni erityisesti amerikkalainen tekee "hengellistä poppia". Miksi on niin vaikeaa tehdä oikeasti hyvänkuuloista hengellistä musiikkia?
On aika hymneille ja klassisille teoksille, taiteellisemmalle musiikille ja musikaalisille teoksille, joita kaikkia löytyy hengellisen sanoman sävyttäminä ja hyvinkin monentyyppisinä. Niistä on helppo löytää sellaisia, jotka itseä säväyttää, sellaisia, joista saa elämyksiä.
Kevyemmästä hengellisestä musiikista sellaisia kappaleita on vaikeampi löytää. Niitä on kiva kuunnella, kun ei tarvitse hätkähtää kiroilua tai karkeaa kielenkäyttöä kesken hyvän biitin. Mutta ikävä kyllä ne tuppaa olemaan sitä yhtä ja samaa. Tai ehkä olen vain liian laiska etsimään erilaista.
Onneksi löytyy paljon muuta hyvää musiikkia, jota ei ole pilattu huonoilla sanoituksilla. Olisi vain kiva useammin kuunnella loistavia ajatuksia loistavalla musiikilla säestettynä. Nyt tulee useimmin tyydyttyä vain loistavaan musiikkiin. Stephan Micus esimerkiksi antaa elämyksiä.
On aika hymneille ja klassisille teoksille, taiteellisemmalle musiikille ja musikaalisille teoksille, joita kaikkia löytyy hengellisen sanoman sävyttäminä ja hyvinkin monentyyppisinä. Niistä on helppo löytää sellaisia, jotka itseä säväyttää, sellaisia, joista saa elämyksiä.
Kevyemmästä hengellisestä musiikista sellaisia kappaleita on vaikeampi löytää. Niitä on kiva kuunnella, kun ei tarvitse hätkähtää kiroilua tai karkeaa kielenkäyttöä kesken hyvän biitin. Mutta ikävä kyllä ne tuppaa olemaan sitä yhtä ja samaa. Tai ehkä olen vain liian laiska etsimään erilaista.
Onneksi löytyy paljon muuta hyvää musiikkia, jota ei ole pilattu huonoilla sanoituksilla. Olisi vain kiva useammin kuunnella loistavia ajatuksia loistavalla musiikilla säestettynä. Nyt tulee useimmin tyydyttyä vain loistavaan musiikkiin. Stephan Micus esimerkiksi antaa elämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti