Ihmeitä enemmän kuin huomaamme

Kuuntelin taas radiota autossa. Siellä joku puhui oman elämänsä ihmeestä, kuinka oli huumekoukusta päässyt irti ja löytänyt uskon. Nämä ihmeet, pienet ja suuret, kun ihminen saa totaalisesti muutettua elämänsä parempaan, on varmasti niitä kallisarvoisimpia.

Mutta kyllä niitä muunkinlaisia ihmeitä tapahtuu. Joku voi selittää ne sattumalla, tieteellä, taidolla, monella eri asialla. Mutta joskus asioita ei voi selittää.

Muistui kuunnellessa yksi omista ihmeistä. Seurusteluaikana olin jonkinlaisen sähköpostiviestin lähettänyt miehelleni, johon palavasti halusin saada vastauksen, mahdollisimman pian, ettei tarvitse kärvistellä pitkään itseä kiduttaen, miettien, että mitähän se nyt oikein siitä ajatteli. Olin kotiin kävelemässä bussipysäkiltä, kun rukoilin ja sanoin taivaan Isälle, että olisin todella kiitollinen, jos kotiin päästyäni mua odottaisi sähköpostiviesti. Menin kotiin, avasin sähköpostin ja viestihän siellä oli. Hienoa, vastaus rukoukseen, sattuuma sanoisi joku, en sitä sen kummemmin enää ajatellut. Kunnes muutaman päivän kuluttua tuli puheeksi veljeni kanssa se, että olin sinä päivänä siihen aikaan ollut sähköpostiani lukemassa. Miten lie puheeksi tullut. Veljeni, joka työskenteli firmassa, jossa sähköpostini oli, vakuutti minun olevan väärässä, sekoittanut päivät tai jotain. Sanoi, että oli mahdotonta, että olisin sinä päivänä lukenut postejani, ja varsinkaan sinä aikana. Firman kaikki työntekijät olivat juuri silloin tekemässä jotain koko systeemille ja kaikki siihen liittyvät toiminnot olivat kiinni, kukaan ei voinut päästä lukemaan sähköpostejaan. Mulle se oli ihme.

Ihmeitä tapahtuu. Joskus me vain luullaan niiden olevan ihan tavallisia arkisia tapahtumia, joissa ei ole mitään ihmeellistä.